Tahdon!
Menimme naimisiin perjantaina 20.2.2009 Helsingin käräjäoikeuden tiloissa Ruoholahdessa sanoen tahdon n. kello 13.30 lähimpien sukulaisten todistaessa tilaisuutta. Paikalle oli kutsuttu molempien vanhemmat sekä sisarukset kumppaneineen. Kysessä oli varsin low budjet häät, siirtyminen paikallekin tapahtui näppärästi raitiovaunulla ja firman kännykällä tilaten tietysti osa lipuista juhlaväelle. Heh! Tämän jälkeen siirryimme Hakaniemeen ravintola Graniittilinnaan aterioimaan ja juhlistamaan juhlapäiväämme kuohuviinin, maukkaiden ruokien sekä kahvin ja konjakin kera. Morsiamen isä piti myös varsin liikuttavan puheen ja kerkesimme myös käymään yksillä olusilla ennen lentokentälle päin siirtymistä.
Lento kohti Vietnamia ja Ho Chi Minh Cityä lähti illalla 21.45 Helsinki-Vantaan kentältä. Lento kesti kaiken kaikkiaan n.14 tuntia, johon kuului noin tunnin välilasku Ahmadabadin kentällä Intiassa. Kaikki matkustajat johdatettiin odotusaulaan, mukaan sai ottaa ainoastaan passin ja lompakon sekä muut mahdolliset arvoesineet. Odotusaulassa ei saanut tupakoida (ei haitannut meitä tosin) ja kaikki joutuivat menemään läpi turvatarkastuksen vielä ennen paluuta koneeseen. Tiukat säännökset oli Intiassa kiristyneet turvallisuustilanteen takia kuulemma.
Olimme perillä Ho Chi Minh Cityn kentällä lauantaina n.klo 16. Sieltä siirtyminen bussilla Windsor Plaza hotellille ja kuositumaan ja lepäilemään rankan lennon päätteeksi. Ensimmäisen päivänä sunnuntaina kiertelimme omatoimisesti kaupunki ja illalla rentoa saunomista sekä uimista. Toisena päivänä kävimme järjestelyllä retkellä tutustumissa Vietnamin sodan aikaisiin tunneleihin Cu Chin alueella sekä pikaisella kierrosella sotamuseossa keskustassa. Tiistaina olikin sitten jo vuorossa siirtyminen koneella n. tunnin lentomatkan päähän Phu Quocin saarelle, jossa vietimme seuraavat kymmenen yötä leppoisasti rantaelämää sekä pientä seikkailua eläen. Kävimme mm.kiertelemässä saarta mopolla sekä snorkailemassa yhtenä päivänä.
Pääasiassa tarkoitus oli ottaa vain mahdollisimman lungisti ja olla tekemättä yhtään mitään. Normaalipäivä saattoi olla, että aamiaisen jälkeen rannalla makoilemaan ja lukemaan kirjoja tai tekemään sudokoita, välillä uimassa pulahtelua ja välipalaa (+muutama paikallinen olut, ba-ba-ba), sitten illalla suihkun jälkeen syömään hotellin lähelle paikallista erittäin hyvää ja edullista ruokaa. Suosikeiksi muodostuivat eriläiset keitot sekä kevätrullat! Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan ja seuraavana päivänä pystyi vaikkapa toteuttamaan saman kaavan uudestaan. Rentouttavaa! Ihmiset olivat todella ystävällisä ja englannilla pärjäsi yllättävän hyvin. Kävimme myös muutaman kerran vietnamilaisessa hieronnassa, se teki todella hyvää rankan toimistotyön väsyttämälle kropalle.
Viimeisenä Phu Quocin päivänä Isteri A sai sitten ruokamyrkytyksen ja pääsimme tutustumaan paikalliseen sairaalaan. Muutaman tunnin tiputuksen ja lääkkeiden jälkeen Isterin olo kohentui sen verran, että pääsimme onneksi lentämään suht ongelmitta takaisin Saigoniin. Suuri apu oli, että hotellin vastaanottovirkailija lähti mukaan auttamaan ja hoitamaan jonotuksia ym. maksuja, ilman opasta olisi ollut hieman vaikeampaa toimia oikein sairaalalla.
Viimeinen Saigonin ilta menikin sitten ihan täysin hotellilla toipuessa, itselläkin oli ollut päivän mittaan heikotusta, mahdollisesti auringonpistos tai nestevajaus. Lauantaina lähdettiin sitten takaisin kotiapäin rankkasateen iskiessä juuri samaan aikaan, loivempi lasku oli ainakin suomen ilmastoon sillä tapaa. Olimme tavanneet reissun aikana myös kaksi suomalaista pariskuntaa, joiden kanssa oli mukava heittää läppää aina silloin tällöin kun nähtiin.
Reissun aikana tutustuttiin myös saksalaiseen Hansiin, joka oli eronnut vaimostaan ja kierteli nykyään aasiaa aina uusi tyttö kainalossa sekä snorklausretken aikana ja myöhemmin hotellilla juteltiin jonkin verran yhden ruotsalaispariskunnan kanssa. Hauskaa oli myös nähdä kuinka iloisella mielellä kauppaa hotellia vastapäätä tien toisella puolella pitänyt tyttö oli aina silloin, kun kävimme hakemassa häneltä vettä tai viedessä likapyykkiä pestäväksi. Pyykin pesu hänen putiikin kautta maksoi n. 0,5 euroa, hotellin pesulan kautta 20 taalaa. Lisäksi valikoimasta löytyi retkiä ja mopon vuokrausta. Kaikkea mahdollista siis voisi sanoa! Ja sanonta, See you tomorrow - No, we go back, well, see you next year then! No problem!
Reissu oli hieno ja ensimmäinen Aasian suuntaan, antoi hieman jo esimakua Jakartastakin toivottavasti ainakin Saigonin kaoottisen liikenteen osalta. Paljon jäi vielä kertomatta, ehkä palataan niihin myöhemmin!
Kuvia ja tunnelmia reissustta voi käydä tsiikailemassa täältä ja ne pyörii myös tuossa blogin oikeassa alakulmassa:
http://www.flickr.com/photos/compumimo/show/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti