The City of God on the hills, where there is life

Sattuipa tässä eilen silmiimme paikallisen hautaustoimiston mainos päivän lehdessä ;)

"Before Dawn Mansion, ainutlaatuiset maisemat, vehreyttä! Täydellinen paikka harmoniselleperheelle, jossa yhdessäolon ilo kestää ikuisesti! San Diego Hills Memorial Park, rehevät vihreät niityt ja näköalapaikka korkealla, josta upeat näkymät alaspäin vieriville kukkuloille!"

✔ Pysyvä hautaus

✔ Ilmainen henkivakuutus

✔ Ilmainen ylläpito

✔ Ilmainen vartiointi 24/7

Me välitämme surustasi, soita!

Krakatau Trail

Lähdettiin siis perjantaina puoli kahden aikoihin kohti Caritaa, pysähdittiin matkalla tankkaamaan ja lepäämään huoltoasemalla yhden kerran, oltiin perillä Caritassa Rakata hotellin pihalla noin puoli kuuden aikoihin. Matkaan meni siis noin neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä, ei paha. Pienenmpi tie oli varsin huonossa kunnossa lähestyttäessä Caritaa, paljon kuoppia ja halkemia asfaltissa, joten kuskin oli varottava niitä koko ajan, vaikka muutoin vauhti olikin välillä ihan...vauhdikasta indonesialaiseen tyyliin.

Oppaamme Bobo oli meitä vastassa ja päästiin heti majoittumaan huoneisiin. Huoneet olivat hintaansa nähden ihan kohtuulliset, lämmintä vettä ei vaan tullut suihkusta, mutta eipä se juuri haitannut. Perusmajapaikka, hinta per yö noin 17 euroa. Ruoka oli todella hyvää ja söimmekin joka päivä hotellilla.

Lauantai aamuna heräsimme kuuden aikoihin, ensin aamupalalle ja puoli kahdeksan aikoihin olimme jo veneessä kohti Krakatauta. Meitä oli siis matkassa minä, Anni, Helena sekä Kaisa ja veneen miehistöön kuului kapteeni, mekaanikko sekä pirteä oppaamme Bobo. Vene oli katettu ja varustettu kahdella perämoottorilla. Meri oli suht tyyni ja kapteeni ajoi veneen 1,5 tunnissa Krakataun tulivuorelle.

Ihastelimme ensin veneestä käsin Anak Krakatauta, joka on siis edelleen aktiivinen ja nousi nykyiselläe paikalla vuonne 1927, kiersimme sen ja rantauduimme rannalle, josta sitten pikkuhiljaa lähsimme kiipeämään Anak Krakataun ensimmäiselle tasolle, johon turistit saavat kiivetä. Tämä taso sijaitsee n. 150 metrin korkeudella meren pinnasta ja sinne kiivetään ensin polkua pitkin ja sitten suht jyrkkää rinnettä pitkin ehkä noin 20-25 minuuttia. Varsin hyvää liikuntaa yli 30 asteen helteessä.

Näköala ja maisemat olivat aivan mielettömät, pidimme ylhäällä ansaittua taukoa ja otimme tietysti valokuvia. Sää oli myös aivan upea, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Seuraavaksi laskeuduimme alas rannalle eväspaikalle ja söimme luonaaksi nasi goreng seafoodit ja jälkiruuaksi vesimelonia. Tämän jälkeen ohjelmassa oli snorklausta pienen venematkan päässä, snorklauspaikalla näkyi ihan mukavasti trooppisia kaloja ja koralleja sekä LISKO! Lisko oli kuulemma vaaraton, mutta säikäytti se yhden meistä uiskennellessaan rantavedessä. Liskosta kuva alempana myös.

Viimeinen ohjelmanumero reissulla oli veneen ajo läheiseen poukamaan ja rannalla elbailu sekä liskojen ihmettely. Näimme kokonaisen liskoperheen, ainakin neljä liskoa tuli meitä ihmettelemään ja otimme niistä kovasti valokuvia. Liskot kävivät välillä myös vilvoittelemassa rantavedessä.

Iltapäivän päätteeksi huristeltiin veneellä takaisin Caritaan, huilasimme hetken hotellilla ja viiden aikoihin rannan tädit tulivat hieromaan meitä hotellille. Caritan rannalla oli yllättävän paljon kaupustelijoita ja hieronnan tarjojia..mister mister massage massage huudot tulivat taas siis varsin tutuiksi tällä reissulla.

Illalla syötiin hyvin hotellilla indonesialaista ruokaa, kalaa ja kasviksia tällä kertaa, kävimme rannalla juomassa Bobon kanssa pullollisen indonesialaista makeata punaviiniä. Illan päätteeksi vielä kävin tutustumassa Bobon kaverin studioon, missä kaverit soittelivat hetken aikaa biisejä ja otimme muutamat Bintangit, ettei ruvennut suuta kuivamaan liikaa pitkän päivän päätteeksi.

Sunnuntai aamuna raahauduimme vielä rannalle sen toivossa, että olisimme päässeet Kaisan kanssa surffaamaan, mutta aallot olivat vaikeat ja tarjolla olleet surffilaudat olivat aivan liian pieniä aloittelijoille. Kävin kuitenkin kokeilemassa aaltoja, mutta täysin mahdotonta oli pienellä laudalla päästä ottamaan aaltoja. Mukavaa oli kuitenkin pulikoida vielä vedessä ennen paluuta jakartaan. Sunnuntaina Caritan ranta oli melkoisen täysi jo aamusta alkaen, paikalliset ja ihmiset Jakartasta olivat tulleet viettämään lomaa sinne koko perheen voimin.

Ajelimme Caritasta sitten takaisin päin Anyeriin, jossa pysähdyimme katsomaan vuonna 1885 rakennettua teräksistä majakkaa. Kiipesimme portaat ylös ja ihastelimme maisemia hetken aikaa. Majakka oli ehkä n. 60-70 metriä korkea ja rakennettu kaksi vuotta Krakataun tulivuoren purkauksen jälkeen sillä mielellä, että se kestäisi mahdollisen uuden tsunamin.

Majakan lähellä meren rannalla oli mukava paikallinen ravintola, jossa söimme jälleen kerran maittavan lounaan hyvin halvalla, neljän hengen lounas maksoi yhteensä vain reilut 13 euroa! Täällä ruoka on vaan välillä todella hyvää.

Ajelimma takaisin Jakartaan, liikennettä oli nyt hieman enemmän kuin perjantaina. Oli hieno reissu ja voin suositella kaikille, jos on mahdollista niin menkää katsomaan Krakatauta.

Anak Krakataulla, takana Rakata.

Lisko hurjimus.

Ryhmäkuva!

Huipulla tuulee...

Anak Krakatau veneestä ihasteltuna.

Lisko kävi välillä vilvoittelemassa...

...ja minä huilailemassa!

Carita beach perjantai iltana auringonlaskun aikaan.

Vene ja miehistö ankkurissa.

Missä se opas oikein viilettää...ei pysy perässä!

Anak Krakatau on edelleen aktiivinen...

Tässä kuvassa näkyy miten vuonne 1883 purkauksen jälkeen saaret hajosivat erilleen ja vuonna1927 Anak Krakatau nousi esiin.

Anyerin majakka.

Lounaalla Anyerissa.

Näkymiä majakan huipulta.

Oppaamme Bobo otti yleensä aika rennosti vähän joka välissä, tykkäsi kovasti tupakasta ja Bob Marleysta.

Kuolema Futsal-kentällä

Sunnuntai-iltana sattui ikävä tapahtuma futsal-harjoitusten jälkeen, kun yksi pelaajistamme, Benny, menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen. Olimme jo lopettaneet pelaamisen ja lähdössä pois, kun Benny rojahti yhtäkkiä maahan, eikä tämän jälkeen enää ollut tajuissaan, hengitti kyllä vielä ja pulssi tuntui.

Porukka teki nopean päätöksen ja päätti vielä hänet omalla autolla lähellä sijaitsevaan sairaalaan, Jakartassa kun ei ikinä tiedä, kuinka kauan ambulanssin tuloa olisi saanut odottaa. Menimme kaikki mukaan sairaalaan huolestuneina katsomaan tilannetta.

Huolimatta siitä, että Benny pääsi ensiapuun todella nopeasti, noin 10 minuutissa, mitään ei silti ollut enää tehtävissä.

Benny oli kuollessaan 33-vuotias, aina iloinen ja puhelias indonesialainen, kuka koordinoi viime kuukaudet futsal-vuoroa ja oli kotoisin Itä-Timorista.

To the Ben.

Muutamia valokuvia...

Moskeija, joka näkyy talomme takana uima-allas alueelta kuvattuna. Paikansin tänään ainakin viisi moskeija talon takanta, kajarit pauhaavat viisi kertaa päivässä ja älämölö on välillä sen mukainen. Ei se loppujen lopuksi niin häiritsevää ole ja kaikkeen tottuun, yöunet eivät ole kertaakaan tainnut mennä metelin takia...



Tämän pienen kadun varrelta tulee välillä haettua lounasta, erittäin herkullista ja riittävän rasvaista indonesialaista ruokaa suoraan kaki-limasta! Viidellä tuhannella ruppanalla saa kymmenisen kappaletta herkullista tofu-tai tempe gorengia.



Tässä kuvassa näkyy talomme takanaa olevaa tiheään rakennettua kampung-aluetta, jossa ei ole vielä tultua käytyä edes kävelemässä. Todennäköisesti tuonne eksyisi...ainakin kotkalainen.



Lauantaina 17.heinäkuuta tuli kuluneeksi tasan vuosi tuhoisista terrori-iskuista JW Marriot ja Ritz Carlton hotelleihin.

Kohti Krakatauta viikon päästä

Torstaina juteltiin tyttöjen kanssa Krakataun matkan suunnitelusta. Nyt ollaan sovittu, että lähdetään matkaan ensi viikon perjantaina, kuski ajaa meidät Caritaan ja palaa samana iltana takaisin Jakartaan. Kuski sanoi, että matkaan menee 2,5 tuntia suunntaansa, mutta voi siinä mennä yli kolmisen tuntiakin, pieni tie Caritaan on kuulemma todella huonossa kunnossa ja sitä pystyy ajamaan vain noin 30km/h. Alkupätkän Jakartasta Caritaan päin pystyy vetämään sentään moottoritietä pitkin. Olemme Caritassa sunnuntaihin asti, jolloin kuski tulee hakemaan meidät ja paluumatkalla pysähdytään ainakin Anyerissa syömässä ja katsomassa nähtävyyksiä.

Yhden päivän Krakataun matkojen hinnat tuntuvat olevan todella korkeita, nähtävästi koska matka on ns. privaattimatka hyvällä kaksimoottorisella pikaveneellä, hintapyynnöt ovat kaikila järjestäjillä luokkaa Rp.3.000.000 tasoa eli yli 200 euroa reippaasti neljältä hengeltä. Toisaalta 1,5 tunnin merimatkalle ei kannata lähteä millään kalastusveneelläkään, joten eiköhän me tyydytä maksamaan tuo hinta ja nautitaan reissusta.

Hintaan toki kuuluu myös jonkinlainen lounas, hedelmiä ja juomia, mutta ne ovat yleensä todella vaatimattomia, eivätkä oikeasti maksa juuri mitään. Reissuun kuuluu myös lyhyt snorklausretki ja oppaana tulee olemaan ilmeisesti herra Bobo, kenen kanssa olen nyt lähetellyt sähköposteja ja tiedustellut matkan sisällöstä.

Krakatau on siis tulivuori, joka sijaitsee 160 kilometrin päässä Jakartasta ja se purkautui tuhoisasti vuonna 1883, ilmeisesti yksi maailman suurimmista tulivuorenpurkaukista tapahtui tällöin, ellei jopa suurin.

Lisää tietoa Wikipediasta tämän linkin takana:
Krakatau

Urheilua, opintoja, matkasuunnitelmia ym.

Tiistai aamuna tuli käytyä pitkästä aikaa alakerran kuntosalilla, keyesti aloittaen muutamia liikkeitä. Samalla tuli juteltua kanadalaisen Paulin kanssa, joka asuu samassa talossa ja on nyt kesälomalla, lopetti työt edellisessä työpaikassa ja etsii nyt uutta työtä tai harkitsee mahdollisesti muuttoa Balille.

Paul tekee työtä maailman kriisipesäkkeissä yhteistyössä kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa ja on ollut töissä 46:ssa eri maassa sekä käynyt kaiken kaikkiaan 70 eri maassa. Hän tuli Indonesiaan 2004 tsunamin jälkeen ja on ollut täällä siitä lähtien koordinoimassa Acehin jälleenrakennustöitä. Mielenkinntoinen kaveri ja tarinoita riitti niin Afganistanista, Afrikasta kuin Sierra Leonestakin, vaarallisissa paikoissa oli hän ollut monesti myös ja nähnyt paljon kaikenlaista ikävää.

Tiistaina tämän jälkeen tuli käytyä pienellä päiväkävelyllä Mega Kuninkassa ja sitten takaisin kämpille iltapäiväksi ja pelailtiin Paavon kanssa tennistä pari tuntia, haettiin ns. tuntumaa palloon. Peli alkoikin sujua toisessa erässä jo jollain lailla, vaikka aika ruosteessa sitä vielä oli. Virvoittava tuuli auttoi vähän, tosin vaikeutti peliä välillä antaen pallolle vähän sivuttaissuuntaista liikettä liikaa. Pelin jälkeen sauna ja pulahtaminen uima-altaaseen, vesi yllättävän viileää altaassa!

Illalla pidettiin leffa-ilta ja katsottiin alakerran tyttöjen kanssa Kite Flyers niminen leffa ja syötiin kotiapulaisen tekemiä herkullisia tofu/tempe goreng lättyjä salaatin ja riisin kera.

Keskiviikkona selvittelin hetken aikaa verkko-opiskelumahdollisuuksia ja syyskuussa pystyykin aloittamaan AVERKO:n kautta opiskelut avoimeen verkkoammattikorkeakouluun, jonka toimipiste on Kokkolassa. Kurssitarjonta on ihan kohtuullinen, yhden kurssin hinta vaihteelee välillä 10-50 eur, ja opintopisteitä kertyy 1-5 kurssista riippuen. Suurimman osan kursseista pystyy tekemään täysin verkon kautta, Blackboard oppimisympäristön kautta.

Päivän toisena yhtenä pienenä projektina oli käydä vaihdattamassa silmälaseihin uudet linssit, vanhat linssit olivat päässeet naarmuuntumaan liian pahasti Suomen reissun aikana. Vaihto onnistuikin näppärästi, asiointi onnistui englanniksi ja tunnin odottelun jälkeen uudet linssit kehissä, hintaa kahdelle linssille tuli n. 45 euroa.

Kävin ostamassa myös kolme uutta leffaa ja vaihtamassa yhden pelin uuteen, koska levy oli naarmuuntunut, eikä toiminut ollenkaan. Alakerrassta löytyy kaikki siis edelleen.

Illalla vielä jooga-tunti päälle alakerran jumppasalissa, ihan mukavasti meni sekin pitkän tauon jälkeen, huomasi kyllä, että paikat ovat melkoisen jumissa, varsinkin selkä ei tahdo taipua eteenpäin kunnolla. Mielenkiintoinen huomio muuten verenpaineista, joita olen nyt mittaillut tässä kahtena aamuna, ovat palanneet täysin normaaleiksi, vaikka molemmat sekä ylä-että alapaine olivat ihan tapissaan Suomessa! Tämä ilmasto ja ruokavalio taitaa vaan sopia minulle todella hyvin, höystettynä sopivalla määrällä urheilua, eikä liikaa kahvia tai suolaista ruokaa!

Nyt ollaan aloiteltu suunnitelmat siihen suuntaan myös, että päästäisiin viikon päästä perjantaina lähtemään viikonlopuksi länsi-jaavalle 2-3 tunnin ajomatkan päähän Jakartasta Carita nimiseen kylään, josta pääsisi sitten lauantaina tekemään päiväretken kuuluisalle Krakatoun tulivuorelle (tai ainakin sen lähelle) ja samalla retkeen liitettynä pieni snorklaushetki kaupan päälle.


Krakatau.

Maanantai arkea

Selvisin eilisestä futsalista hengissä, oli mukavaa, pelasin tosin suurimman osan ajasta puolustajana tai maalivahtina. Se on parempi aloittaa urheiluhommat täällä helteessä taas varovasti. Tänään illalla tuli verryteltyä paikkoja uima-altaalla noin vartin uinnilla, huomenna olisi tarkoitus kokeilla pitkästä aikaa tennistä Paavon kanssa. Mentiin muuten eilisiin treeneihin Paavon autolla, Paavo ajaa jo ihan sulavasti täällä Jakartan liikenteessä, ainakin sunnuntaisin, joten kait sitä voisi itsekin jossain vaiheessa uskaltaa kokeilla ratin taakse istumista.

Kuljettajamme Qomar kävi pikaisesti eilen täällä ylhäällä, oli lainannut autoa sunnuntaiksi, jotta sai siirrettyä lapsensa tavaroita heidän nykyiseen kotiinsa, koska tytär siirtyy uuteen kouluun. Qomar palautti samalla autoon jääneitä tavaroita ja pyysi samalla lunastaa viimeisimmät ylityökorvaukset. Juteltiin siinä hetki myös jalkapallosta ja ruvettiin valmistautumaan illan peliin.

Itse kattelin pelin kotona internetin kautta, kaapelitelevisiosta sitä ei Jakartassa ainakaan meidän kotona näkynyt ja baariin ei jaksanut lähteä, kun edellisiltana oli tullut oltua katsomassa pronssipeliä ja finaali alkoi paikallista aikaa 01.30. Vuorokausirytmi on nyt mukavasti vinksallaan, menin nukkumaan aamun jo sarastessa ja rukouskutsujen alkaessa puoli viideltä, herätys olikin sitten vasta iltapäivällä kolmelta.

Tänään on ollut siis ns. hukkapäivä, kaupassa ja asioilla tosin tuli käytyä ja palailtua mieliin, miten ostoskärryillä ajetaan suoraan keittiöön alakerran supermarketista. Ruokaostoksien lisäksi kävin ostamassa Annille kynsilakan poistoainetta ja itselle löytyi pari Nintendo Wiin peliä parilla eurolla, joista toinen tosin ei toiminut, täytynee palauttaa tässä joku päivä. Sain myös selville, että XBOX 360:seen saisi asennettua piirin, jonkä jälkeen pystyisi myös pelaamaan kopioituja pelejä.

Kotiapulaista ei ole ollut paikalla pariin päivään, joten on tullut tehtyä myös ihan kotihommia, pyykkausta, tiskausta ja ruuanlaittoa, päivän ruokana spaghettia tomaattikastikkeella. Kotiapulainen Gini tulee sitten aamulla taas laittamaan paikkoja järjestykseen, saan samalla vuorokausirytmin parempaan kondikseen, kun pääsee heräämään jo ennen yhdeksää.

Synttärit juhlittu

Synttäreidän kunniaksi eilen syötiin jalkapalloaiheista kakkua, joka oli haettu torstaiaamuna ennen kello kuutta kakkumarkkinoilta. Kakku oli komia, makua hieman jäätiin kaipailemaan. Alakerran henkilökunta oli onneissaan, kun vein heillekin maistiaisia isosta kakusta.

Iltapäiväivällä lähdettiin ajamaan mikroautoilla Paavon kanssa, jouduttiin odottamaan vuoroa noin puolitoistatuntia, tällä välin päästiin seuraamaan läheisellä kentälle jonkun futsal turnauksen ratkaisuottelua.

Lopulta puoli kuudelta päästiin mikroauton rattiin ja kaasuttelemaan radalle. Rata oli melko pieni ulkoradaksi, kierrosajat olivat siinä 33-35 sekunnin välillä. Mukava oli "hurjastella", aika usein joutui ain hitaampia väistelemään, aika paljon oli lapsia ajamassa. Ajettiin kolme viiden minuutin settiä ja siten oltiinkin ihan hikipäissään. Meidän nopeimmat kierrokset olivat n. 33,5 sekuntia, kun päivän paras oli vetänyt tasan 33,0. Huomattiin ainakin, että painon takia hävitään ajassa jonkin verran kevyille indoille.

Illalla kävimme syömässä D'Ocean nimisessä ravintolassa kymmenen hengen voimin indonesialaista ruokaa, lähinnä kalaa ja kasviksia riisin kera, oli todella maukasta! Paikalla olivat minä ja Anni, Noora ja Paavo, Helena ja Kaisa, Ambi, Ira, Michael sekä Marek. Varsin kansainvälinen joukko siis.

Tämän jälkeen suuntasimme Blok M:n suuntaan laulamaan karaokea oluttarjoilun kera (täällä karaokea lauletaan ryhmälle varatussa omassa karaoke huoneessa) ja illalla vielä suuntasimme Immigrant nimiseen yökerhoon, tytöt menivät tanssimaan ja me pojat katsoimme jalkapallon MM-kisojen pronssiottelua screeniltä. Harmi, ettei Uruguay lopulta hyvästä taistelusta huolimatta voittanut Saksaa, näytti vähän siltä, että kaikki indot kannattivat Saksaa ja meitä oli vain muutama Uruguayn puolella.

Ira heitti meidät sitten pelin jälkeen kotiin omalla autollaan ja päästiin viimeinkin nukkumaan. Tänään olisi tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa urheilutouhut taas, rankka aloitus heti futsalin kera, täytyy yrittää aloittaa varovasti tunnustellen pelaaminen, tuolla helteessä kirmaaminen on melkoisen rankkaa, tänään voisi vaikka pelata vaan puolustajana.

Helteitä karkuun etelän lämpöön

Oli lähdettävä karkuun Suomen helteitä ja palasin takaisin Jakartaan torstain iltalennolla. Matka kesti ovelta ovelle aika tarkkaan 25 tuntia.

Nopeasti meni matka tällä kertaa, Frankfurtissakin oli vain kahden tunnin vaihtoväli ja pisimmän pätkän Frankfurtista Singaporeen sain aika hyvin nukuttua. Testissä olleet silmälaput ja korvatulpat toimivat vallan hyvin. Huomioita viimeiseltä pätkältä, jos haluat ruokaa, älä nukahda juuri ennen ruokatarjoilua!

Laukkukaan ei jäänyt matkalle ja kuski oli odottamassa lentokentällä, ystävällisesti kantoi matkalaukun autoon ja ajeltiin sitten perjantairuuhkassa puolitoistatuntia vielä asunnolle ja vaihdettiin siinä viimeiset kuulumiset ja pähkäiltiin, kuka tulee voittamaan jalkapallon maailmanmestruuden sunnuntaina ja missä Jakartassa voi ottelua seurata. Liikenne oli hyvin jumissa taas, sitä ei voi oikein sanoin kuvailla, ennenkuin sen itse kokee, kuinka paljon niitä kulkuvälineitä tuolla teillä oikein piisaa.

Nyt yhden yön kotona nukuttuani tuntuu, että minkäänlaista aikaerorasitusta ei tälläkään kertaa ole. Matkustamiseen tottuu? Neljän tunnin aikaero nyt muutenkaan ei mielestäni ole mitenkään paha.

Lasselle erityisterveisiä, KOTIAPULAINEN tuli aamulla taas töihin, kävi kaupassa ja laittaa nyt tonnikalasalaattia keittiössä. Gini oli vaan yksinkertaisesti unohtanut, että tänään on pyhäpäivä, joten hänen ei olisi tarvinnut tulla edes töihin tänään. Sanoimme hänelle, että voit lähteä takaisin kotiin ruuanlaiton jälkeen, eikä tarvitse tehdä koko päivää tänään.