Joulu Jakartassa

Selamat hari natal dan tahun baru 2010! Eli hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta...

Lombokilta palattiin kaikki ruskettuneina ja hengissä Jakartaan 19.joulukuuta, jonka jälkeen aloimma pikkuhiljaa valmistautumaan Jakartan jouluun. Ennen joulua kerkesimme käymään Hetan ja Mikon kanssa shoppailemassa mm matkalaukkuja ja elektoniikkaa ja etsimässä kuivapesulaa juhlavaatteille. Pesula löytyikin kätevästi läheisestä ostoskeskuksesta, tänään sentään muistin jo hakea ne sieltä pois.

Ennen joulua haettiin vielä Antti lentokentältä ja käytiin vanhassa kaupungissa syömässä Cafe Bataviassa ja kävelemässä ja valokuvailemassa vanhaa Sunda Kelapan satamaa.

Jouluaatoksi olimme kutsuneet meille vieraita kylään ja vietimme suomalaista joulua suomalaisvahvistuksin sekä indonesialaisvieraitten kera. Valmistimme yhdessä porukalla rosollia sekä riisipuuroa ja varsinkin rosolli oli paikallisten mieleen! Riisipuuro oli myös taivaallista pitkästä aikaa ja loi mukavan joulutunnelman pienen joulukuusen kera, jonka pojat hakivat aattona alakerran marketista. Kiitos Hetalle kahden tunnin riisipuuronkeittourakasta sekä kuusenhakijoille kuusesta!

Pienen pieni joulukuusemme koristeltuna.

Hengki ja Ambi kitaran äärellä.

Eeva ja Mikkomikko selailemassa valokuvia.

Australiasta juuri palannut suomi-poika.

Ira ja Anni herkkujen äärellä.

Dini ja Farhan iloisina. Dini opettaa meille bahasa indonesiaa.

Farhan suomi-pipo päässä.

Joulupukki...eikun Mikkomikko!

Farhan ja Anni.

Kitarasankari lurittelemassa opiskeluhuoneessa.

Joulupäivänä pelattiin sitten tennistä Mikkojen kesken. Mikko voitti.

Heta lähdössä Moskovaan.

Andy tupakalla.

Heta ja Mikkomikko palaamassa Moskovaan, hetki ennen kentälle lähtöä Dinin lahjomina.

Illan iloisin veikko Ambi kitaran kanssa ;)

Nyt sitten uutta vuotta ja uusia kujeita kohti, onnellista uutta vuotta kaikille ja varokaa raketteja huomenna, me katselemme niitä vaan korkeuksista parvekkeelta. Ja toivottavasti isommat pommit eivät pamahtele täällä, eikä missään muuallakaan!

Kuvia Kuala Lumpurista

Korkealla käytihin...

Näkymä Kuala Lumpurin yli...

Petronas Twin Towers

Poseerausta KL:n yössä Twin Towereilla

TV- torni

Poikamme maailmalla...

Näkymä hotellin loungesta

Perille pääsy tuppasi hikoiluttamaan, junalla Singaporesta ja metroseikkailu takana kantamuksien kanssa.

Poikamme maailmalla osa I, junassa Singaporesta Kuala Lumpuriin, 7h tuntia.

Lombokin loma

Lennettiin siis Lombokille lauantaina 12.12 Garuda lentoyhtiöllä noin kaksi tuntia. Lombok on Balista seuraava saari itäänpäin, kuuluu Indonesian itäisiin saariin, eli Nusa Tenggara alueeseen.

Lombokilla oli kuumaa ja kosteaa ja kaksi ensimmäistä päivää meni lähinnä rauhoittuessa hotellilla ja tarkemmin sanottuna uima-altaalla, joka oli erinomainen. Iso ja siellä pystyi pelaamaan myös vesikoripalloa, mikä oli erittäin hauskaa ja rentouttavaa. Allasbaarista sai juotava ja huone maksoi, aina. Kunnes limitti loppui toiseksi viimeisenä päivänä...

Majoituimme Jayakarta nimisessä hotellissa noin viiden kilometrin päässä lähimmästä keskustasta, Sengigistä. Sengigiin menimme monena iltana taksilla syömään ja tekemään pieniä ostoksia. Taksi hotellilta viiden kilometrin päähän maksoi suunnilleen yhden euron eli ei kovinkaan paljoa.

Yhtenä iltana sitten hurjastelimme takaisin hevoskärryillä ja se oli aika hurjaa kyytiä pimeällä tiellä autojen ja mopojen seassa, varsinkin kun ponimme Rembo ei jaksanut vetää meitä kaikkia neljää isoja mäkiä ylös! Joten jouduimme työntöhommiin paljon jaloin, mutta mäen päällä päästiin "turvallisesti" ja lopulta myös hotellille, vaikka yksi kaahaava auto aiheuttikin lopussa pienen vaaratilanteen ja kärry hieman heilahti ojan suuntaan, mutta ei onneksi haukannut pahemmin. Kyllä Rembo oli oikea Rambo tien päällä!

Lombokilla kävimme kaksi kertaa snorklaamassa ,ensimmäisellä reissuilla etelässä pienellä trooppisella paratiisisaarella, Gili Nanggulla. Oli upeat korallit ja paljon trooppisia kaloja vedessä, aivan upeata. Snorklasimme ainakin kaksi tuntia ja H&M poltti nahkaansa oikein kunnolla.

Saarella oli myös pieni ravintola, jossa kävimme iltapäivän päätteeksi syömässä pizzat ja sitten takaisin veneellä ja autolla hotellille. Gili Nanggu on todella hyvä paikka snorklaamiseen, voin suositella kaikille, ketkä joskus reissaavat Lombokin suuntaan.

Toisella reisulla otimme 1,5 - 2h venereissun Gili saarteen suuntaan pohjoiseen päin, kävimme snorklaamassa Gili Trawangan ja Gili Meno nimisillä saarilla. Trawangan oli parempi snorklaukseen, Gili Meno lähes onneton, ei juurikaankaloja eikä tosiaankaan korellaje rannan lähellä ainakaan. Mutta Trawanganilla oli enemmän turisteja kuin pienemmällä Menolla, joten tykkäsimme jälkimmäisestä enemmän ja söimme lounasta upeassa paikassa rannan lähellä. Venekyyti oli kyllä kiikkerä ja merenkäynti suht kovaa, kastuttiinhan siinä sitten! Ja yksi digikamerakin tippui mereen vahingossa.

Yhtenä päivänä tapasimme hotellilla kaksi suomalaista, Matin ja Sarin, jotka olivat tulleet Balin suunnasta rauhoittumaan Lombokille ja he jatkoivat sitten matkaa Thaimaan suuntaan, ovat yhteensä kuulemma viisi viikkoa reissuissa. Heidän kanssaan kävimme eräänä iltana sitten hieman juhlimassa ja laulamassa karaokea Sengigin yössä. Oli hauskaa ja mukavaa. Teimme myös ostoksia rannan lähellä sijaitsevalla marketti-alueella. Tinkiminen on reilua kaupankäyntiä ja aloimme olla siinä jo melko hyviä viikon loppupuolella.

Loman kolmantena päivänä sattui hauska sattuma altaalla. Indonesialainen tv-ohjelma, Happynya Bulan Madu sattui juuri silloin olemaan kuvaamassa Lombokilla seuraavaa episodia ja me satuimme olemaan altaalla samaan aikaan. Noh, hehän kysyivät sitten meiltä, haluaisiko joku tulla ohjelmaan vierailevaksi tähdeksi ja minä sitten ainoana rohkeana suostuin ja pääsin heittämään muutaman repliikin englanniksi. Oli hauska ja jännittävä kokemus! Heh. Ohjelma tuli ulos Global TV:ltä tämän viikon maanantaina ja nauhoitimme tietty sen ja nauroimme kovasti. Pätkä löytyy myös Facebookista.

Lombokin loma oli todellakin loma isolla ällällä, sattui ja tapahtui sopivasti ja kaikki saivat levätä myös tarpeeksi altaalla. Varmasti menemme vielä uudestaan Lombokin suuntaan, varsinkin Gili saarteen suuntaan seuraavaksi enemmän.

Paikallisia kauppiaita merenrantaravintolan lähellä.

Näkymä Officesta merelle.

Gili Nanggun maisemia...

Näkymiä veneretkeltä Gili saarille.

Vene ja matkustajat Gili Trawanganilla.

H&M Jakartassa osa I

H&M eli Heta ja Mikkomikko saapuivat Jakartaan torstai aamuna Singapore Airlinesin toimina, 1,5h myöhässä, olin kentällä kuskin kanssa vastassa ja ajettiin kämpille toipumaan, H&M ei ollut nukkunut nimittääin ripaustakaan koneessa ja väsymys oli melkoinen. Käytiin kuitenkin pienellä kävelyllä ja syömässä intialaisessa ravintolassa, ennenkuin heillä oli pienten päikkärien aika. Illalla syötiin hyvin ja soiteltiin kitaroita ja vaihdeltiin kuulusia pitkän tauon jälkeen.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen käytiinkin sitten jo pelaamassa tunti tennistä ja uimassa sen päälle. Iltapäivällä syötiin sitten läheisessä ostoskeskuksessa paikalliset nasi gorengit, me Mikot pistettiin vahingossa suuhun myös yhdet vihreät chilit, joten suuta hieman poltteli sen jälkeen.

Tämä ei meininkiä kuitenkaan hidastanut, vaan Mikkomikko meni parturiin siistittäväksi ja ajamaan pois venäläistyylisen takatukan. Käytiin vielä vähän shoppailemassa Apple storessa ja illalla luksustelemassa Marriot-hotellin viininmaistajaisissa, jossa oli tarjoilla australialaisia sek ranskalaisia puna-ja valkoviinejä sekä juustoja ym. purtavaa. Todella hieno viiden tähden luksushotelli ja kovat turvatoimet kesän pommi-iskun jäljiltä.

Lauantai-aamuna sitten lähdettiin ysiltä tänne Lombokin suuntaan lomailemaan. Kentällä oli melkoinen ongelma meidän lippujen kanssa, sillä meidät oli siirretty seuraavalle lennolla ylibuukkauksen takia ja jouduttiin käymään neljän eri kopin kautta valittamassa, kunnen iso pomo sai laitettua meidät takaisin oikealle lennolle. Päästiin kuitenkin mukavasti matkaan ja kohti Lombokin rantoja...

Kuala Lumpur

Paukattiin Antin kanssa siis Kuala Lumpuriin Singaporesta junalla. Juna lähti Singaporesta aamulla 07.40 Malesian rautatieasemalta. Oltiin ostettu liput ennakkkoon netistä, hintaa noin 17 euroa per naama. Tultiin ajoissa asemalle, taksilla hotellilta. Täytettiin Malesian maahantulokortit ja suunnistettiin kohti meidän vaunua.

Juna oli vanha ja aika rähjäinen, mutta ilmastointi sentään onneksi löytyi, paikat olivat aika ahtaat. Woodlandin checkpointilla kaikki matkustajat otettiin passien kanssa ulos ja mentiin maahantulotarkastusen läpi ja päästiin maahan. Matka kesti seitsemän tuntia ja tultiin KL centeriin keskusasemallle kuosiutumaan. Vaihdettiin rahaa, eli saatiin tukku ringittejä ja syötiin burgerit heti alkuun ja ruvettiin ihmettelemään, miten päästään hotellille nopeiten metrolla.

Ensimmäinen yllätys oli, että lippuautomaateista ei saanut metrolippuja seteleillä, ja meillähän ei vielä tietenkää ollut kolikoita, joten niitä sitten vaihtamaan. No lopulta saatiin liput, löydettiin oikea linja ja päästiin hotellin läheiselle asemalle, josta käveltiin vajaa kilometri kantamuksien kanssa ja oltiin kyllä yltä päällä hiessä, kunnes päästiin respaan chekkaamaan sisään.

Hotelli oli todella hyvä neljän tähden hotelli ja edullinen hinta, about 30 euroa yö per huone KL:n keskusta lähellä. Kävelymatkan päässä Petronas Twin Towereitä sekä Menera Kuala Lumpurista (Tv-torni). Hotellin loungestä sai tervetuliais-iltana ilmaista iltapalaa ja juotavaa ja sieltä oli suora näkymä myös Twin Towereille. Oikein hienot näkymät siis.

Ekana iltana käytiin kaupungilla vähän kävelemässä sekä pakollinen Hard Rock Cafe vierailu, josta ostettiin paidat ja otettiin yhdet oluet. Kävimme myös kuvailemassa Twin Towerseja iltavalaistuksessa, ovat kyllä upeat tornit, maailman korkein rakennus 1990-luvun loppuun asti.

Seuraavana päivänä sitten suunnistettiin TV-tornille, jonka näköalatasanne on 335 metrin korkeudessa ja ihasteltiin mahtavia näkymiä KL:n yli. Alueella oli myös muuta turistitoimintaa ja ajettiin muutama kierros F1-simulaattorilla sekä ihasteltiin hetki eläimiä pienessä standissa, mikä on tornin juurella.

Tornin jälkeen otettiin noin tunnin kävelyreissu kaupungilla ja ihmeteltiin meininkiä. Käytiin paikallissa kavilla halvilla kahveilla. Kuala Lumpur on kyllä mukava sekoitus aasialaista-sekä länsimaista kulttuuria ja liikenne toimi huomattavan paljon paremmin kuin esim. Jakartassa. Julkinen liikenneverkosto on myös melko hyvä, löytyy metroa, junaa ja monorailia, jolla myös ajeltiin koko reitti yhteen suuntaan. Monorail on siis rata, jossa vaunut menevät ulkona tolppinen päälle rakennetulla yksikiskoisella radalla ehkä noin 10-15 metrin korkeudella maasta. KL:ssä pystyy myös kävelemään hyvin, mutta jalankulkijoiden liikennevalot eivät yleensä toimineet, joten lopulta aina hypeltiin autojen seassa teiden yli.

Ihmiset olivat ylipäätää myös ystävällisiä meitä kohtaan ja englannilla pärjäsi hyvin, myös bahasaa olisi pystynyt käyttämään enemmänkin. Bahasa Indonesiassa ja maleiian kielessä on ilmeisesti n. 70 prosenttia samaa sanastoa. Muutaman kerran tosin huomattiin, että kioskissa tai lipputiskillä tuli pahaa silmää meitä kohtaan jostain syystä, ilmeisesti jos ei itse jaksanut olla tarpeeksi ystävällinen ja hymyilevä tai teki heidän mielestään jotain väärin. Tälläiseen ei ole vielä Indonesiassa törmännyt, jännä yksityiskohta.

Kuala Lumpurista sitten paukattiin eteenpäin, Antti kohti Australiaa ja minä takaisin Jakartaan. Onneksi lähdetiin ajoissa kentälle päin taksilla, kenttä on noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta ja kuski heitti meidät aluksi väärään terminaaliin, josta jouduimme vaihtamaan bussilla toiseen terminaaliin, joka oli 20 minuutin matkan päässä. Meidän lennot oli lähekkäin, joten pystyttiin hengailemaan yhdessä terminaalissa, kunnes Antti paukkasi ysiltä omaan koneeseen ja minun Air Asian lento lähtii noin 45 minuuttia sen jälkeen kohti Jakartaa.

Kuala Lumpur oli hieno ja mielenkiintoinen kaupunki ja tuntui ilmapiiriltään miellyttävämältä hieman tiukahkon ja ylisiistin Singaporen jälkeen. Hintatasokin oli sopiva ja miellyttävä ilmasto, melkoisen kosteta tosin, joka päivä sai hikoilla oikein kunnolla. Taksien käyttö on myös halpaa KL:ssä, jos käyttää taksia mittarilla, muuten turisteja saatetaan hieman yrittää vedättää, mutta niin se taitaa olla kaikkialla. Lentokentälle ajettaessa maisemat olivat myös upeat, aakeeta laaketa luontoa paljon ja vuoristoakin kauempana jonkin verran.

Kuala Lumpuriin tai Malesiaan yleensäkin haluaa ehkä vielä palata uudestaakin myöhemmin.

Tetsausta Singaporessa

Tetsattiin tänne Singaporeen torstai iltapäivällä Antin kanssa Jakartasta Air Asian lennolla. Lähtö meni heti vähän vaikeamman kaavan kautta, kun kuski heitti meidät ensin väärään lähtöterminaaliin ja sitten luultiin jo, että ollaan myöhässä, mutta kerettiin boardingiin ajoissa.

Sitten huomattiin, että koneen lähtö oli taas 50 minuuttia myöhässä, joten eipä ollutkaan mitään hätää. Ainoa ongelma oli, että meidän piti venata tunti muiden matkustajien kanssa portilla, missä ei ollut enää mitään palveluja, eikä Antilla tupakkapaikkaa. Vessaan sentään pääsi.

Päästiin lopulta koneeseen ja ilmaan turvallisesti. Syötiin koneessaa, kun ei oltu keritty lounasta vielä vetää. Air Asialla kyllä palvelua pelaa hyvin koneissa, siinä ei ole mitään valittamista, ja lentojen hinnat ovat kohtuulliset. Singaporen lento taisi maksaa yhteen suuntaan about 35 euroa.

Päästiin siis Singaporen Changi kentälle, joka on valittu maailman parhaaksi kentäksi ja sen oloinen se olikin. Immigaaratiosta läpi, pieni ongelma tuli virkailijan kanssa, kun en ollut muistanut kirjoittaa maahantulokorttiin hotellin osoitetta, joten se vähän siinä suutahti, kun osoitetta ei ollut heti saatavilla. Lopulta riitti, että kirjoitti lappuun oman puhelinnumeronsa.

Seuraavaksi siirryttiin shutlella terminaali kakkoseen, josta pääsee metrolla vihreätä linjaa pitkin kohti keskustaa. Singaporessa on täydellinen metroverkosto ja palvelu, kaikkialla on todella siistiä ja puhdasta ja opasteet ovat todella todella hyvät. Paukutettiin Aljuanidin asemalla ja kävellen kohti hotellia.

Hotelli oli etukäteen valittu hieman sivummaksi keskustasta ja halvimman mukaan ja se kostautui nyt pahemman kerran. Paikka sijaitsi Geylang nimisellä alueella, joka ilmeisesti tunnetaan parhaiten bordelleistaan. No paukattiin sisään sellaiseen neonvaloilla koristeltuun "hotelliin" ja tsekattiin sisään. Aamiaista ei tietenkään kuulunut 15 euron hintaan.

Luultiin, että kaikki on, kun respassa palvelu vielä pelasi varsin hyvin. No, suunnattiin huoneeseen ja avattiin ovi, niin alkoi suu kolahtaa auki. Huone, tai koppi, oli alta 10 neliön kokoinen ja hyvä, että mahduttiin sisään kamoineen. Seinät hirveän väriset keltaiset ja suihkussa ei mahtunut käymään ilman vaaraa, etttä juuttuisi olkapäistä kiinni seiniin. Jääkaappia ei ollut ja ovessa oli, lappu missä oli hinnat, kuinka paljon eri tavarat huoneessa maksaisi. Huomattiinkin, että osa kamoista oli myyty. Mikä hotelli myy tavaroitaan asiakkaillensa, kysyn vaan??

Kamoja ei tahtonut saada mahtumaan oikein mihinkään ja viimeinen niitti oli, kun nukkumaan käydessä tsekkasi lakanat, jotka olivat täynnä vanhoja keltaisia tahroja. Yak. Lähikaduilta ei loytynyt yhtaan sen nakoista paikkaa, missä olisi uskaltanut syödä iltapalaa, joten ensimmäinen ilta oli aikamoinen pettymys. Päätettiinkin het aamusta jättää tämä hotelli taakse ja suunnata paremmilla mestoilla kohti keskustaa, vaikka otettiinkin siinä takkiin yhden yön hinta.

Aamulla seitsemältä ylös ja ulos ilman aamupalaa. Otettiin metro Bugisiin ja käytiin Raffles klinikalla, josko olisi saatu lääkkeitä mukaan yhdelle tutulle Jakartaan, joka vatsavaivoista, mutta valitettavasti homma ei onnistunut valtakirjasta huolimatta.

Aamupalapaikkakin löytyi ja törmättiin vähän matkan päässä Beach hotelliin, josta saatiin huone kahdeksi yöksi 100 Singaporen taalalla eli noin 50 eurolla. Tämä oli riittävän iso ja jääkaappikin löytyi, johon Antti sai laitettua diapetes lääkkeensä.

Purettiin kamat ja lähdettiin kohti Raffless hotellia, jossa vedettiin aidot ja alkuperäiset Singapore Slingit ihan tyyriiseen 14 euron hintaan. Kerran elämässä meininki siis. Tämän jälkeen paukattiin metrolla Orchad Roadille ja sieltä kävellen Singaporen Hard Rock Cafeeseen, josta ostettiin paidat ja otettiin parit paukut.

Metrolla takaisin pari väliä ja takaisin hotellille kävellen elbailemaan.

Tänään lauantaina herättiin aikaisin ja suunnattiin rahannoston ja Starbucksin aamupalasetin jälkeen kohti Singapore Flyeriä, joka on siis 165 korkea maailmanpyörä, josta näkee kaupunhin ilmasta ha hyvällä kelillä kuulemma jopa Indonesiaan sekä Malesiaan asti. Tänään keli oli pilvinen ja sateinen, joten ihasteltiin Singaporen näkymiä ja pongattiin F1 radan kulkureittiä, jossa myöhemmin päästiin myös kävelemään.

Lipun hintaan kuului myös 50 sentin arvoinen kiertoajelu bussilla kaupungilla, joten paukattiin sen kyytiin tunniksi ja nähtiin mm. China Townia ja Little India aluetta vähän. Palattiin takaisin Flyerille syömään ja sitten käveltiin Singapore F1 Grand Prix alueen varikkoalueella, lähtösuoralla, sekä takakaarteessa. Oli siistiä, kävellä samalla radalla, missä kuskit ajavat tuhatta ja sataa kerran vuodessa.

Käveltiin Suntec ostoskeskus hässäkän läpi takaisin hotellille lepäilemään iltapäivän puolissavälin. Täytyy sanoa, että Jakartan jälkeen kävely Singaporessa on mukavaa, mutta myös hyvin rasittavaa tässä kuumuudessa. Yritettiinkin aina välillä käyttää hyväksi isoa ostoskeskuksia ja kävellä niiden läpi ilmastoinnin takia.

Täällä on siis todella siistiä ja puhdasta joka paikassa. Asiaa edesauttaa se, että tupakoinnissa väärässä paikassa saa S1000 taalan sakot, syömisestä ja juomista metrossa S5000 taalan sakot, pyörällä ajosta alikulkukäytävässä S1000 taalan sakot. Pyörä täytyy siis taluttaa. Metrossa kaasujen ja nesteiden kuljetus tai käyttö S5000 taalan sakot! Kannattaa olla siis varovainen ja ei ainakaan jäädä kiinni kyseisistä asioista.

Singaporessa on myös todella hyvät opasteet joka paikkaan, toimivat liikennevalot ja autoilijat kunnioittavat jalankulkijoita, päästävät jopa kulkemaan tien yli vapaaehtoisesti. Hieman eri meininki kuin Jakartassa. Kävelykadut ovat leveitä ja on ihan mukavaa vaan istua jossakin Burger Kingissä safkalla ulkona terassilla, sellaiseen ei nimittäin Jakartassa ole mahdollisuutta!

Tämmöistä täällä. Käydään illalla vielä vähän kiertelemässä, ehkä yhdella iltakaljalla Raffles City hotellin 71. kerroksen kattoterassilla. Aamulla aikainen herätys ja paukataan rautatieasemalle, josta lähdetään kohti Malesiaa ja Kuala Lumpuria.

Laittelen kuvia esille, kun pääsen takaisin Jakartaan.

Singaporen F1-radalla, pääsuoralla varikon vieressä, radalla.

Singapore Flyeristä katsottuna.

Hard Rock Cafe Singapore.

Kaupunkinäkymää keskustasta.

Raffles hotelli, jossa otettiin Singapore Slingit.

Pojat Jakartassa & Balilla

Antti ja Kimmo ovat nyt olleet täällä Jakartassa meillä kylässä parisen viikkoa ja Kimmo palasi tänään kohti Suomea iltaseitsemän lennolla, ensin Singaporeen, sitten Istanbuliin ja sieltä viimein Helsinkiin.

Kaksi viikko hurahti nopeasti ja palojon kerettiin tehdä ja nähdä yhdessä. Ensimmäisinä päivinä asetuttiin aloilleen ja tutustuttiin alakerran ostosparatiisiin sekä käytiin kovasti kuntosalilla joka aamu. Saunassa ja uimassakin päästiin käymään. Kelit olivat ensimmäisen päivinä hieman epävakaat ja sateiset, mutta se ei menoa haitannut.

Ensimmäisen viikon torstaina tehtiin puolipäiväretki Jakartan pohjois-osiin, käytiin katsomassa Ancolin merimaailma sekä Ancolin alueen rannat, syötiin ja kahviteltiin myös siellä. Farkut pysyivät vielä tässä vaiheessa jalassa, ei ollut mitenkään mahdottomaan kuuma meren rannalla. Beachi vaatteiden aika oli sitten myöhemmin Balilla.

Seuraavana päivänä käytiin tutustumassa Monasiin, kierrettiin museo läpi sekä käytiin ylhäällä katsomassa näkymiä kaupungin yli.


Tämän jälkeen käytiin Jakartan Hard Rock Cafessa, josta

Antti osti paidan ja otettiin yhdet drinkut siellä myös.

Poikien seikkailukuvia täällä

Ensimmäisen viikon lauantaina käytiin sitten koko porukalla tutustumassa Taman Mini alueeseen, jossa on koottu näytteille Indonesian eri alueiden ja kulttuurien perinnettä. Tuli juteltua hetki bahasaksi mm. yhden papualaisen heimotyypin kanssa.

Taman Mini Wikipedia sivu

Tämän jälkeen olikin sitten aika suunnata pois Jakartasta ja lomalle lomalla Balin saarelle. Meillä oli varattu hotelli Seminyakista ja pojilla hieman vilkkaammasta Kutasta. Olimme Balilla yhteensä kuusi yötä ja oli mukavaa vaihtelua Jakartan meininkiin. Paljon turisteja tietysti ja paljon kaiken maailman kauppaajia ja tavaran tyrkyttäjiä, mutta ei isommaksi haitaksi. Balilla oli mukava ihan vaan hengata hotellin uima-altaalla tai kävellä rannalla, Kuta-Seminyak ranta on todella upea ja siellä tulikin parina iltana ihastelua auringonlaskua ja yhtenä iltana käveltyä Semistä Legianiin asti. Pojat itseasiassa kävelivät yhtenä iltapäivänä koko matkan Kutan Poppies Lane ykköseltä aina Seminyakin pohjois-osiin asti meidän hotellille.

Kävimme myös tekemässä yhden päiväretken Ubudiin, tutuistuimme balilaiseen kulttuuriin, näimme muun muassa perinteisen balilaisen talon, Goa Gajah temppelin, palatsin sekä Ubudin kuuluisan markkina-alueen, missä Julia Robertsin tähdittämää Eat, Pray, Love elokuvaa juuri kuvattiin marraskuussa.

Balin viikon perjantaina tehtiin poikien kanssa myös hieman etelämpään, kävimme Dreamlandin upealla rannalla ottamassa valokuvia sekä uimassa. Tämän jälkeen suuntasimme eteläkärjen toiselle puolelle Nusa Duaan, jossa söimme Nasi Gorengit ja kävimme Turtle Islandilla sekä snorklaamassa Antin kanssa. Turtle Islandilla näimme 150 kiloisen kilpikonnan sekä pidimme käärmettä kaulan ympärillä ja roikotimme lepakkoa jaloista.

Balin kuvia enemmän täällä

Balilta palasimme viime lauantaina ja Kimmon loppuloma meni lähinnä shoppailessa, elbaillessa sekä pikkujoulua viettäen. Salilla päästiin tänään aamulla vielä käymään. Niin ja maanantaina kävimme Jakartan eläintarhassa ihmettelemässä norsuja, kirahveja, leijonaa sekä muita karvaisia kavereita.

Lähdemme huomenna Antin kanssa kohti Singaporea iltapäivälennolla, Singaporessa olisi tarkoitus olla sunnuntaiaamuun asti, jolloin menemme junalla Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Siellä pari yötä, jonka jälkeen itse palaan takaisin Jakartaan ja Antti jatkaa matkaa Australiaan. Antti palaa vielä joulun aikaan takaisin Jakartaan hetkeksi, ennenkuin palaa Suomeen.

Seuraavat vieraat tulevatkin sitten jo ensi viikon torstaina, tervetuloa Heta ja Mikko Moskovasta! Heidän kanssaan olisi tarkoitus heti kärkeen lähteä käymään Lombokilla, joten reissua piisaa tässä vuoden loppupuoliskolla. Ihan jees ;)

The Boys are coming to the Town!

Terveiset Jakartan yltä!

Ensimmäiset vieraat saapuvat tänään Suomesta, salanimiltään Andy McLennon ja Kimble Guitar Hero. Pojat tulevat Turkish Airlinesin koneella Istanbulin kautta, jossa heillä oli noin viiden tunnin odotus koneen vaihdon takia. Laskeskelin tuossa, että heillä kestää ovelta ovelle noin 24-25 tuntia päästä tänne meille, ja tuossa laskelmassa on aikaero huomioitu, joka on tällä hetkellä +5 tuntia Helsingin ja Jakartan välillä.

Tällä hetkellä Jakartassa on lämmistä +28 astetta, yllättävän vähän siis, mutta erittäin kova tuuli alkoi juuri ja täällä ylhäällä asunnossa vinkuu aika mukavasti tuuli nurkissa. Kaupungin yltä ovat pilvet siirtyneet sivummalle ja näkyväisuus on melkoisen hyvä yli kaupungin. Tästä meidän ikkunoista näkee parhaiten etelään sekä länteenpäin. Nyt alkoi juuri tihuttamaan vettä...sadekausi on siis selkeästi alkanut ja joka päivä on ollut kovia sateita. Yleensä iltapäivisin, mutta eilen satoi ainoastaan aamulla.

Yhden kerran olemme olleet autolla liikenteessä kovan sateen aikana, ja silloin kyllä kerkesi nopeasti kastumaan, kun hyppäsi autosta ulos, vaikka oli sateenvarjo mukana, ei paljon auttanut, sen verran kovasti se satelee täällä!

Tänään tuli käytyä salilla ja kotiapulainen kokkaa ruokaa vieraille, salaattia ja pastaa. Lähden kuskin kanssa noin viiden aikaan kohti lentokenttää vastaanottamaan poikia. Oletettavasti matkaan kentälle menee tuohon aikaan reilu tunti yhteen suuntaan. Toivottavasti pojat pääsevät maahan mukavasti ja nopeasti, eikä tule mitään isompia viivästyksiä lentojen suhteen.

Obama on muuten aloittanut Aasian kiertueensa ja on tulossa myös tänne Jakartaan tässä kuussa, kauhulla odotellen sitä liikenteen ruuhkautumista täällä, kun Obamaa kuljetetaan poliisisaattueessa ympäri kaupunkia. Silloin nimittäin katuja suljetaan ja muu liikenne pysäytetään täysin, toivottavasti ei osu juuri tälle viikolle. Jakartassa voi käydä myös tutustumassa Obaman kotitaloon, siltä ajalta, kun hän asui täällä ja täältä saa myös Obama-pizzaa, muutaman kerran on tullut maistettua ja ihan hyvvää oli!

Mutta hei unohtakaa Obama, sillä Pojat ovat kohta kaupungissa! ;)

Tuhat rupiaa, Tonni!

Tuhannella rupialla, eli tuttavallisemmin tonnilla, ei täällä Jakartassa juurikaan tavallinen ihminen saa ostettua mitään. Jostakin hyvin pienestä palveluksesta voi jollekin antaa tonnin tippiä, mutta sekin on hyvin harvinaista. En ole tainnut vielä kertaakaan ostaa mitään yhdellä tonnilla, pienin ostos on muistaakseni kahden tuhannen rupian arvoinen pieni sulake. Pienin tullimaksukin autoille taitaa olla kaksi tonnia. Todennäköisesti tonnilla kuitenkin paikalliset saavat jonkin verran ostettua ruokaa, esim. riisiä tai vihanneksia, varsinkin Jakartan ulkopuolella, näin arvelisin.

Voisikin ehkä alkaa tarkkailemaan tarkemmin, mitä kaikkea kivaa yhdella tonnilla täällä oikeasti pystyisi ostamaan...vai pystyykö.

Tonneista puheenollen, tänään tuli vastaan kaksi erilaista tonnia, toinen hieman enemmin käytetty kuin toinen, samana vuonna painetut ovat kuitenkin!

Tämänpäiväisen kurssin mukaan Rp. 1.000 on noin 0.07 Euroa eli alta kymmenen senttiä. Pitää yrittää silti muistaa, ettei tässä miljonäärejä olla, vaikka taskut on täynnä tonneja, kymppitonneja tai jopa satoja tonneja! ;=)

Wednesday, November 11, 2009

1,000 Indonesian Rupiah = 0.07122 Euro

1,000 Euro (EUR) = 14,040,768 Indonesian Rupiah (IDR)

Marraskuisia näkymiä länsisiivestä ja muita kuulumisia

Marraskuu on menossa kovaa vauhtia ja pahempia sateita ei vieläkään ole ollut, vaikkakin silloin, kun on satanut, tietyissä osissa Jakartaa on jo jonkin verran tulvinut ja joitakin koteja on jo joutunut veden varaan. Viime perjantaina, kun menimme vastaanotolle ja elokuviin, lähellä meidän aluettakin oli kuulemma tie tulvinut ja tuttumme eivät tämän takia saaneet heti tilattua taksia, koska taksit eivät päässeet heidän asunnolleen tulvivan tien takia.

Useana päivänä Jakarta on myös pilvien ja saasteiden peitossa, kuten tänään. Silloin kun pilvet väistyvät, tervetullut aurinko ja kirkas ilma aina kuitenkin vähän piristää! Tänään maanantaina on hyvinkin synketä ja harmaata, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Otin tänään muutaman valokuvan makuuhuoneen ikkunasta, niin sanotusta länsi-siivestä :)

Alla olevassa kuva näkyy köyhää slummialuetta, ihan tämän meidän apartementin oikealla puolella. Peltikattohökkeleitä ja jätesäkkejä, likaista, hyvin köyhien ihmisten asumuksia siis. Aikaisemmin syksyllä eksyimme muuten kuvassa näkyvälle umpikujalle, kun palasimme yhden tuttavan luota kävellen parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä.

Silloin asia lähinnä huvitti, vaikka meitä kovasti tuolla kujalla ihmeteltiinkin, että mitä me oikein täällä kävelemme. Nyt kun kuulimme viime viikolla, että tässä meidän lähistöllä on tilastojen mukaan tehty eniten väkivaltaisia ja aseellisia ryöstöjä, ei niinkään enää huvita mennä tuonne kävelemään, varsinkaan pimellä. Silloin kun me tuolla eksyltiin, ihmiset olivat kyllä hyvin auttavaisia ja neuvoivat oikean reitin kotiin, ei tuntunut mitenkään uhkaavalta.

Tien toisella puolella vasemmalla taasen näkyy iso rakennustyömaa, jonka työt ovat taas jatkuneet rahahanojen avauduttua. Hanke oli ilmeisesti jopa parisen vuotta jäissä rahojen loputtua. No ei siinä mitään, mutta tuolta kuuluva meteli on ainakin itseäni alkannut välillä häiritsemään, tänään ei ole onneksi kuulunut kovaäännistä kilkettä juurikaan, mutta eilen sunnuntaina raksaäijät painoivat siellä koko päivän pitkää päivää. Tuohon ehkä siis joskus valmistuu taas yksi iso ostoskeskus lisää ja aiheuttanee lisää ruuhkia siis näille meidän lähikaduille.

Näkymä länsi-siivestä länteen päin, kuva hieman muokattuna, mutta saatte varmasti selvän, että hyvin tiivistä rakentamista on Jakartassa, etu-alalla matalampaa asutusta ja kauempana isoja pilvenpiirtäjiä.

Muuten viime viikko oli surullinen, sillä autonkuljettajan pieni poika menehtyi äkillisesti hengitystieinfektioon ja korkeaan kuumeeseen viime viikon keskiviikkona kello 15.20. Kuljettaja on ollut nyt sairaslomalla ja täällä on tapana olla pois töistä vähintään kolme työpäivää tai yksi viikko. Muslimit hautaavat vainajat kolmen päivän kuluessa ja lukevat Koraania vainajien muistolle. Täällä on tapana muistaa perhettä kuolemantapauksen sattuessa pienellä summalla rahaa, joten lähetimme perheelle surunvalittelukirjeen ja pienen summan rahaa perjantaina. Autonkuljettaja Qomar kertoi aikaisemmin myös, että hänen vaimonsa ei ole saanut palkkaa työnantajaltaan neljään kuukauteen, joten ongelmia on kasaantunut heille, toivottavasti ei enää yhtään enempää!

Viime viikot ovat menneet Jakartassa ns. normaaliarkea viettäessä, opiskelua ja urheilua lähinnä. Viime viikolla oli vähän vatsaongelmia kolmen päivän ajan, mutta onneksi ei tullut mitään pahempaa. Perjantaina kävimme Grand Indonesiassa EU-filmifestivaalien avajaisnäytöksessä katsomassa ruotsalaisen Wolf-elokuvan. Grand Indonesia on kaakkois-Aasian suurin ostoskeskus ja elokuvateatteri sijaitsee sen 8.kerroksessa, olimme 600-paikkaisessa pääsalissa, ihan hulppeat puitteet siis.

Eilen tuli käytyä pelaamassa futsalia ja päästyä haistelemaan samalla myös vähän kyynelkaasua, sillä viereisellä stadionilla päättyi samaan aikaan jalkapalloliigan ottelu ja kotijoukkueen hävittyä kannattajat vähän riehaantuivat ja rupesivat jahtaamaan vierasjoukkueen kannattajabusseja. Poliisit saivat onneksi loppumaan rähinän heti alkuunsa ampumalla muutaman kyynelkaasupanoksen väkijoukkoa kohti. Vähän aikaa siinä kyllä ihmettelimme, räjähtääkö homma käsiin ja kun tilanne oli rauhoittunut, pesimme varmuuden vuoksi kasvot vedellä, ettei alkaisi enempää kirvelemään.

Ei siis ole ollut mitenkään turhaa puhetta, kun on kuultu paikallisiltakin, ettei täällä välttämättä kannata mennä jalkapallo-otteluihin juuri levottomuuksien pelon takia ja tänä vuonnahan Jakartassa ei ole edes pelattu pääsarjatason pelejä, koska viranomaiset ovat pelänneet isojen väkijoukkojen kokoontumisia liittyen osittain myös tämänvuotisiin presidentinvaaleihin. Toisaalta, jalkapalloväkivaltaahan on nykyään melkein joka massa, joten ei se taida missään ole täysin turvallista mennä katsomaan, ainakaan väärän värinen paita päällä ;)

Ensimmäiset vieraat tulevat ensi viikon tiistaina, innolla jo odottaen! Ja sitten heidän kanssa lähdemme käymään Balilla, mukavat päästä sinne seikkailemaan ensimmäistä kertaa. Muilta olemmekin jo kuulleet, että siellä kannataa varoa kulkukoiria ja purevia apinoita, täytyypi siis olla varuillaan! Balilla kulkukoirat ovat olleet ongelma, mutta nyt niitä on siellä alettu järjestelmällisesti ampumaan yrittäen vähentää rabieksen leviämistä.

Balilla tarkoitus olisi levätä, harrastaa beachi-elämää ja kierrellä vähän saartakin vuokra-autolla. Majoitus on tuolla Kuta-Legian-Seminyak alueella.

Joulukuussa sitten käymme toisten vieraiden kanssa Lombokilla, tänään sain maksettua viimeinkin matkatoimistoon liput ja kaikki on nyt järjestyksessä. Viikon verran siinä hurahti, että sai matkan järjestettyä ja yhteensä neljän virkailijan kanssa tuli asioitua, että ei hirveän organisoidulta homma kuitenkaan vaikuttanut.

Lombokissa majoitumme tuonne Sengigi-alueelle, Jayakarta nimisiin neljän tähden hotelliin lähelle rantaa. Lombok on siis Balin viereinen saari, sinne pääsee lentämällä suoraan Jakartasta. Lombok on hieman rauhallisempi kuin Bali, ja siellä käy vähemmin turisteja kuin Balilla, sen onkin sanottu olevan kuin Bali 10-20 vuotta sitten.

Gili Islands on myös suosittu kohde, jossa monet käyvät sukeltamassa ja snorklaamassa. Lombokilta pääsee myös Balille myös lautalla, mutta niiden käytöstä emme ole kuulleet hirveän positiivisiä kokemuksia, lautat pakataan liian täyteen ja pelastusliivejä ei ole, peruutuksia ja myöhästymisiä voi olla myös helposti. Joten jos haluaa vierailla jommalla kummalla saarella toiselta saarelta käsin, kannattaa lentää, lennot eivät ole kalliita.

Tälläistä tällä kertaa, toimitus palaa sorvin äärellä taas, kun lisää kerrottavaa ilmaantuu...

Terima kasih ja sampai jumpa!! Kiitos ja nähdään myöhemmin!

Jammed Jakarta

Terveiset lämpimästä Jakartasta, lämpötila pysyy tasaisesti kolmenkymmenen molemmin puolin viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Sadekautta ja tulvia edelleen odotellessa, vielä ei oikeastaan ole alkanut kunnolla sataa. Noin kerran viikossa on ollut isompi sade tai ukonilma.

Viime viikolla yhtenä päivänä meni monta kertaa päivässä sähköt hetkeksi poikki ja kuulemma edellisenä viikonloppuna, kun olimme ollet Lampungissa, Jakartassa oli ollut isot ukonilmat ja sähköt poikki monelta alueelta.

Olemme aloittaneet Paavon kanssa tennisharrastuksen, tarkoitus olisi ottaa tennistunteja tähän alkuun jonkin verran ja pelailla myös vastakkain omalla kentällä. Perjantaina kävimme ensimmäisellä tunnilla, pyysimme opettajaksi amerikkalaisen Jeff Landaun, joka on 90-luvulla kiertänyt ihan ammattilaisten ATP-kiertueella ja voittanut silloin mm. Andy Roddickin. Jeff on myös sparrannut mm. Anna Kournikovaa ja Serena Williamsia, joten luulisin, että ihan tarpeeksi hyvä opettaja meillä on, loppu taitaa olla kiinni ihan itsestä, oppiiko sitä pelaamaan vai ei :)

Saimme ensimmäisellä tunnilla opetusta heti kämmenlyöntiin, rystyyn, volleyhin sekä syöttöön ja peli alkoikin tuntua heti paljon varmemmalta. Tästä on hyvä jatkaa harrastusta, huomenna yritetään pelata kahdestaan ja keskiviikkona olisi taas oppitunti British International Schoolilla., jonne matka muuten kesti reilusti yli tunnin meiltä kotoa.

Lauantai meni lähinnä lepäillessä kotona, kävimme toki aamulla kuntosalilla ja sen jälkeen kahvilla, mutta muuten ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa. Sunnuntai kävimmekin sitten ensin aamulla shoppailemassa Pasa Raya:ssa sekä Senayan City:ssä, ostimme Batik-vaatteita sekä urheiluvaatteita.

Tämän jälkeen kävimme Mentengissä Nickin ja Mandyn talolla syömässä, siellä oli paljon ihmisiä brunssilla ja sen jälkeen menin vielä pelaamaan futsalia Ambin ja Paavon kanssa, joten koko päivä meni tosi nopeasti ja tekemistä riitti mukavasti. Futsal on muuten todella rankkaa tässä kuumuudessa ja kosteudessa!

Liikenne oli sunnuntaina mukavan rauhallista ja näimme aamulla autottoman päivän vaikutuksen Sudirmanilla, koko katu oli suljettu autoilta ja ihmiset pyöräilivät, kävelivät ja rullalautailivat autojen sijaan siellä. Sunnuntai onkin paras päivä liikkue autolla Jakartassa, verrattuna normaaliin arkipäivään, suorastaan taivaallisen helppoa.

Ainoa kohta itseasiassa mikä ruuhkautuu 100% varmastijoka päivä, on meidän talon kohdalla menevä tie, koska tässä on iso ostoskeskus ja suojatiet, jotka jalankulkijoiden täytyy ylittää puikkelehtia autojen välistä. Poliisit pysäyttävät liikenteen aina noin minuutin välein, jotta jalankulkijat pääsevät tien yli ja tämä tietysti ruuhkautta erittäin pahasti liikenteen tällä tiellä. Liikennevaloista tai kävelysillasta ei ole tietoakaan, jostain käsittämättömästä syystä rakennuslupaa ei ole hellinnyt.

Liikennepoliisit ovat paikalla ainoastaan klo 10-22, joten muina aikoina tie on ylitettevä omin keinoin. Helpointa on vain katsoa sopiva rako, ja hitaasti ja vakaasti edetä tien yli, näyttäen oikealla kädellä autolla pysähtymismerkkiä. Yleensä autoja ja mopoja sujahtelee molemmilta puolin ohi kovaa vauhtia, uskomatonta mutta totta, kertaankaan ei vielä ole oikeastaan tullut vaaratilannetta eteen. Kaikken helpointa on tietysti liittoutua muiden ihmisten taakse ja seurata heitä, joten jos joku tunari täräyttää päin ryhmää, niin ei itse ainakaan jää ensimmäiseksi alle.

Jos joskus on luullut, että esimerkiksi Helsingissä olisi ongelmia ruuhkien takia, ei varmasti tule ikinä enää valitettua asiasta Suomessa Jakartan kokemuksia jälkeen. Alla vielä kuvan muodossa muistutuksena hieman faktaa Jakartan liikenneongelmasta tilastojen valossa, viikonlopun Jakarta Globessa oli todella hyvä erikoisnumero liikenteen ongelmista.

Pientä huumoria ja lohdudusta asiaan antoi lopussa ollut vinkki, että ainahan voi ottaa myös helikopterikyydin, hintakin on vain €450 per kyyti!

Jammed Jakarta.

Antero ja Kimmo-san tulevat Jakartaan vajaan kuukauden päästä ja olemme varanneet nyt myös Balin matkan heidän kanssaan. Tarkoitus olisi mennä lähelle Kuta beachia, Seminyak nimiselle alueella kuudeksi yöksi lomalle. Jos vaikka uskaltaisi kokeilla vähän seisomista surffilaudankin päällä!s

Bahasan opiskelut jatkuvat itsellä siihen asti, sitten pidän pienen tauon, kun vieraitakin tulee tänne, niin ohjelmaa riittää varmasti. Tänään alkoi kolmas kuukausi kurssista, joten vauhdikkaasti on edetty. Eilen tuli ihmeteltyä, että ollaankos sitä tosiaan oltu vasta reilut kolme kuukautta täällä Jakartassa, tuntuu melkein puolelta vuodelta, niin paljon on kerinnyt tapahtua!

Näihin tunnelmiin, alkaakin juuri ukostaa ja kaupunki peittyä harmauden ylle, taitaa tulla viikon ensimmäinen ukkonen heti maanantaiksi. Tästähän on hyvä sitten hiippailla vaikka salille vähän kuntoilemaan.

Bandar Lampung

...ensin pieni turistipläjäys.

Bandar Lampung.

Väkiluku: n. 850 000, Sumatran neljänneksi suurin kaupunki, sijaitsee etelä-Sumatralla meren äärellä. Bandar Lampungiin pääsee Jakartasta lentämällä puoli tuntia, toinen vaihtoehto on käyttää autoa ja lauttayhteyttä, jolloin matkaan menee noin 5-6 tuntia.

Lähimmät tunnetuimmat turistikohteet Bandar Lampungin lähellä ovat Way Kambasin kansallispuisto, jossa voi nähdä Sumatran elefantteja ja tiikereitä, sekä Krakataun tulivuori.

Krakataun tulivuori purkautui vuonna 1883 ja noin 36 000 ihmistä kuoli, joista puolet jäi 40-metristen aaltojen kouriin tsunamin isketteyä Bandar Lampungiin. Räjähdys kuultiin Australiassa ja Afrikassa asti. Räjähdyksen voimakkuuden on arvioitu olleen 30 000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman atomipommi.

Krakatau on edelleen aktiivinen ja on kiellyttyä mennä alle 3 kilometrin päähän tulivuoresta. Lähialueiden ihmiset ovat edelleen tavallaan koko ajan varuillaan, sillä seuraavan purkauksen on ennustettu tapahtuvan vuosien 2015-2083 välillä.

Toinen pienempi purkaus tapahtui vuonna 1927, kun Anak Krakatau purkautui.

Krakatauta pääsee ihailemaan mereltä käsin järjestetyillä retkiää tai sen voi nähdä myös lautalta käsin, kun menee Javan saarelta Sumatralle.

Bandar lampungin kaupungissa on erityinen Krakatau monumentti, joka pn pystytetty suunnilleen siihen kohtaan mantereella, mihin asti aallot ulottuivat mereltä.

Krakatau monumentti.

Kävimme viikonloppuna Bandar lampungissa, lensimme perjantaina Sriwijaya lentoyhtiöllä Jakartasta Bandar Lampungiin, lähtö ei ollut hirveän onnistunut, sillä lento oli lopulta noin kolme tuntia myöhässä, myöhästymisen syytä ei ikinä kerrotty ja muutenkin info oli aika nihkeätä, meidät ohjattiin ensin väärään lähtöaulaankin.

Kaiken lisäksi lentoa odotellessa tunsimme pienen maanjäristyksen, joka tapahtui iltapäivällä Jaavan saaren länsi-osissa.

Pääsimme kuitenkin illalla turvallisesti perille, ja kentältä jatkoimme matkaa Ambin ystävän autolla kohti Amalia hotellia, johon majoituimme. Illalla etsimme vielä ruokapaikkaa, mutta kaikki olivat jo kiinni, joten kävimme kukkuloilla eräässä ravintolassa juomassa yhdet virkistävät mehut, ravintolasta oli mukavat näkymät yli öisen kaupungin.

Lauantai-aamuna läksimme kiertelmään kaupunkia autolla ja aamupäivällä kävimme katsomassa erästä kiinalaista temppeliä sekä Krakatau monumenttia.

Tämän jälkeen kävimme parissa virkistyspaikassa kukkuloilla, joissa kokeilimme Ambin kanssa hurjastella vähän mönkijöillä...



...sekä Annin kanssa ratsastimme elefantilla. Se oli hieman jännittävää, mutta onneksi Leo, 10-vuotias kaveri, oli oikein leppoisella päällä, emmekä pudonneet kyydistä. Kuvia tästä hieman alempana.

Iltapäivällä kävimme syömässä kukkuloilla ravintolassa, josta oli hienot näkymät siis kaupungin yli. Tämän jälkeen kävimme vielä läheisillä rannoilla hengailemassa ja istuskelemassa merenranta kahvilassa sekä nauttimassa raikkaasta meri-ilmasta! Oikein mukavaa verrattuna Jakartaan saasteisiin ja melutasoon.

Näkymä kukkuloilta ravintolan terassilta.

Näkymä rannalta.

Kahvilla meren rannalla.

Paikallisia kalastamassa Bandar Lampungissa.

Virallinen todistusaineisto elefantilla ratsastamisesta, kyyti maksoi Rp. 35.000 kahdelta hengeltä.

Lauantai-iltana kävimme vielä hotellin spa:ssa hieronnassa, maksoi Rp. 100.000 per henkilö eli noin 7 euroa. Halpaa kuin saippua verrattuna esim. Suomen hintoihin.

Sunnuntai aamupäivä menikin ihan vaan lepäillessä ja syödessä Pizza hutissa, molemmat löysivät myös halvat sandaalit läheisestä kenkäkaupasta, hintaa tuli alta kymmenen euroa yhteensä ihan kunnollisille sandaaleille.

Iltapäivä meni vieraillessa paikallisessa perheessä lähellä lentokenttää, Ambin tuttuja työn kautta. Olivat todella vieraanvaraisia ja mukavia, meille tarjoiltiin todella hyvää paikallista ruokaa, mm. pempekiä ja siirappikakkua, ja vielä ennen lähtöä lihasoppaa.

On kuulemma hyvin, HYVIN, harvinaista, että länsimaalaisia vieraita saapuu kylään, tai ylipäätään kaupunkiin, me näimme kahden päivän aikana itsemme lisäksi ainoastaan yhden länkkärin liikkuvan kaupungilla. Hyvin huomasi kyllä, että kun käveltiin kaupungilla, todella monet käänsivät päätä ja tuijottivat hetken, rohkeimmat heittivät tietty "Hello Misteriä" kehiin.


Paikallinen kylä lähellä Bandar Lampungia.

Kylässä indonesialaisen perheen luona.

Paluumatka Jakartaan sujui ilman viivästyksiä ja olimme takaisin kotona sunnuntai-iltana noin kahdeksan aikoihin. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, tuli nähtyä ja tehtyä paljon asioita, mitä ei voi Jakartassa tehdä!

Jaa niin, ja oli muuten lyhyin lentomatka, mitä ikinä on tullut tehtyä, ainoastaan noin puolisen tuntia, suunnilleen nousu, vähän etenemistä ja lasku ja perillä...