Tanne jos menee porukalla, niin toki voisi maistaa esim. Terminator-paukun ja syoda tukevaa amerikkalaista ruokaa :) Leffateatterissa pyorii tassa kuussa ainakin itselleni tuntemattomia leffoja, kuten The Last Legion, The Grudge 3, G-force, Get Married 2...
tiistai 29. syyskuuta 2009
Planet Hollywood
Jakartan Planet Hollywood on tassa melko lahella asuntoa, 15 minuutin ajomatkan paassa. Kavin tanaan tsekkaamassa paikan, sisalta loytyi kahvila/baari, ravintola, pieni kauppa seka ylakerrasta elokuvateatteri. Kovin tuntui olevan kovat hinnat, joten tyydyin juomaan ainoastaan cociksen ja ottamaan muutamia valokuvia.
Kukkia ja kasvillisuutta
Alla muutamia kuvia kukista, joita kasvaa opettajamme Dinin kotitalon puutarhassa.
Terima kasih banyak, Dini!
...only+got+this+once.jpg)
Raguna Zoo ja kaikenkarvaiset ystavamme
Maanantaina kielen opiskelun jalkeen tuli kaytya tutustumassa paikalliseen elaintarhaan Raguna Zoohon, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan paassa asunnoltamme. Valitsin paivaksi maanantain ja viela Ramadanin paattymisen jalkeisen viikon, joten alueella ei ollut hirveasti ihmisia, riittavasti kuitenkin. Aika monet ihmettelivatkin meikalaista ja huutelivat "hello misteria" peraan.
Sisaanpaasy zoohon oli Rp. 9.500 eli reilusti alta euron ja alueessa riitti kiertamista. Vaikka en ihan kaikkia kulmia kiertanyt, pari tuntia sai nopeasti kulumaan kaikenmoisia elaimia ihmetellen. Opasteet alueella olivat hieman epaselvat, eksymisen vaara olemassa, ja alue muutenkin osittain melko likainen, jotkut alueen puroista olivat taynna jatetta ja ei siis niin kivan nakoista. Ihmiset myos olivat vahan niinkuin piknikilla puiden varjoissa ja nauttivat vapaapaivistaan, keilla siihen viela oli mahdollisuus. Paiva oli myos erittain kuuma ja minulla ei ollut hattua mukana, joten hiki tuli tarpoessa ympari aluetta, onneksi oli 1,5 litraa vetta mukana.
Ihan kaikkien elainten nimia en nyt muista, mutta tuli nahtya ainakin leijonia, tiikereita Sumatralta seka Intiasta, kameleita, seeproja, monia erilaisia lintuja, virtahepo, krokotiili, orang-utan, komodo-dragon seka gorilla! Elefantteja en nahnyt, ensi kerralla sitten, ehka jopa kyytiin! Kameleiden kyytiin olisi ainakin paassyt. Monet isommista elaimista olivat kaikki potkollaan paivaunilla, sen verran raskasta ja kuumaa tuntui olevan jatkuva esillaolo. Monet ihmiset myos heittelivat elaimille makupaloja, vaikka se oli mielestani ehdottomasti kiellettya kylttien mukaan.
Alueella on myos paljon myyntikojuja, joista saa ruokaa ja juomaa seka kaikenmoista kraasaa. Naytti siella olevan huvipuistokin, polkuveneita ja lapsille oma leikkialueensa. Paikka onkin todella suosittu lapsiperheiden keskuudessa ja tutustumista alueeseen kannattaa valttaa ainakin isojen pyhien aikana ja ehka mahdollisesti viikonloppuisinkin, paikka saattaa olla tupaten taynna. Mutta tutustumisen arvoinen paikka ja naki paljon hurjia veijareita yhdelta istumalta, alla hieman kuvia naista karvaisista kavereista, herkimmat sulkekoot tietokoneensa nyt :)
Ps. Kuvia saa isommaksi klikkaamalla niita hiirella, paivan norttivinkki :)
Alueen kartta.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Vanha satama, Sunda Kelapa
Perjantai-iltapäivällä kävimme retkellä Jakartan pohjois-osassa, Sunda Kelapassa. Siella sijaitsee Jakartan vanha satama, jossa on edelleen vanhoja kuunareita esillä. Matka vanhaan kaupunkiin kesti talla kertaa ainoastaan noin puolisen tuntia Kuninganista, edellisella kerralla matkaan meni yli tunti.
Tämä luksus johtui edelleen siitä, että suuri osa ihmisistä oli edelleen lomalla. Jakartan liikenna voisi olla jopa miellyttava hetkittain, jos taalla ei normaaliviikkoina olisi niin mahdottomasti autoja ja mopoja. Joku kertoi viime viikolla, että Jakartaan kaiken lisäksi tulee joka päivä keskimäärin tuhat uutta ajoneuvoa, siis joka päivä, aivan käsittämätontä!
Sataman portin lähella sijaitsee myos pieni näkoalatorni, jonne pääsee kiipeämään ja ihailemaan maisemia. Tornin huipulle johtavat myos pienet portaat ja pieni aukko, josta pääsi kiipeämään tornin katolle ja ottamaan valokuvia. Tornin sisällä oli myos muutamia tauluja vanhoista laivoista ja sisäänpääsymaksu torniin oli vapaaehtoinen, me annoimme Rp. 10.000 vanhalle miehelle, joka päivysti ulkopuolella, eli noin 70 senttiä.
Näkymä vanhaan satamaan pienen näkoalatorin ikkunasta
Itse vanhassa satamassa, joka ei enää ole käytossa, oli paljon vanhoja kuunareita, joiden kannella pääsi myos kiipeämään kapeata tukkia pitkin. Voin kertoa, että ylospäin kiipeäminen oli viela suhteellisen helppoa, mutta alaspäin tulemine olikin jo paljon haastellisempaa. Hieman aikaa jouduin arpomaan ylhäällä, että mitenkohan perin täältä kannataisi tulla alas houseja kastelematta, alapuolella oli nimittäin noin kolmen metrin pudotus hyvin likaiseen veteen.
Lisäpontta laskeutumiseen antoi myos paikalle kertynyt paikallinen yleiso, joka naureskeli avuttomalle suomalaiselle laivankannalle. Joten ei auttanut kuin ryhdistaytya ja rohkeasti kyykistella alaspain merikapteenin kulkiessa viereista tukkia pitkin. Kaikki meni lopulta hyvin, en kastunut, enka pudonnut likaiseen merialtaaseen.
Vanhoja kuunareita Jakartan vanhassa satamassa.
Satama-aluetta.
Hii-o-hoi, purjeet esille ja veneet vesille!
Lankku, jota pitkin kiivetään laivaan ja tullaan alas.
Paluumatkalla kellon lyodessa jo neljää, kävimme ensin Cafe Bataviassa lepäilemässä ja tunnelmoimassa hetken, tämä on varmasti paikka, johon haluaa viedä vieraat nauttimaan vanhan ajan ravintola tunnelmasta, paikka on hieman kalliimman puoleinen paikalliseen tasoon verrattuna, mutta erittäin miellyttävä ja kokemisen arvoinen paikka.
Cafe Batavia.
Paluumatkalla liikennevaloissa viereemme sattui pysähtymään perhe, joka oli selkeästi matkalla ostoskeskukseen aloittelemaan viikonlopun viettoa. Huomatkaa turvallinen ja rauhallinen ajotapa, lapsilla ei kypäroita ja neljä henkeä yhden mopon päällä. Hyvin näytti matka kuitenkin sujuvan ja kaikki mahtuivat hyvin kyytiin :)
Turvallisesti ostoskeskukseen koko perheen voimin.
Päivän loyto oli kuitenkin tämä liikenteestä jo poistunut vanha poliisiauto, joka makasi renkaat puhjenneina näkoalatornin pihamaalla. Tuossa lavalla on kuljetettu selkeästi monia vankeja turvalliseen säiloon.
Karhukoplan kuljetusauto.
Viikonloppu on muuten mennyt nopeasti ja rauhallisesti, eilen oli normaali lauantai, kavimme kuntosalilla ja kahvilla, jonka jalkeen syotiin kotiapulaisen laittamaan salaattia seka paikallista kalaa. Illalla kavimme viela vahan shoppailemassa alakerran ostoskeskuksessa, mukaan tarttui yhdet housut seka futsal-kengat. Illalla Ambi tuli meilla katsomaan englannin valioliigaa, katsoimme Liverpoolin pelia ja napostelimme muutamat snacksit.
Ja otimme myos tietokoneella puhelinyhteyden Kuopioon, oli mukava kuulla kuulumisia Suomesta ja lankapuhelimeen soittaminen Skypellä ei maksanut kuin hieman yli euron, siis melkein tunnin puhelu yhteensä, erittäin kätevää!
Tanaan sunnuntaina nukuimme pitkaan, soimme aamupalan ja menimme uima-altaalle polskimaan. Viidelta kavin pelailemassa pari tuntia futsalia, vuorolla kayvat esittelemassa jalkakikkojaan mm. englantilaiset, italialaiset seka etela-amerikkalaiset pelaajat, oikein mukava harrastus, melkoinen hiki vaan tulee taalla kuumuudessa pelatessa. Mutta talla kertaa sujui jo paljon paremmin kuin viimeeksi ja ainakin yksi maalikin tuli tehtya, ja annettua monta maaliinjohtanutta syottoa :) Uudet kengat selkeasti toivat lisaa tehoa pallonhallintaan...
Huomenna jatkuu kielen opiskelu ja aamutunnin jalkeen olisi tarkoitus menna elaintarhaan tapaamaan karvaisia kavereitani. Toivottavasti saan otettua hienoja kuvia paikan paalta, tasta lisaa ensi viikolla!
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Hiljaiset kadut...
No ei se Jakarta palannutkaan vielä normaaliarkeen, kaduilla on edelleen melko hiljaista ja liikenteestä tuleva melu on pysynyt melko alhaisena. Selitys tahan on se, etta suurin osa ihmisista on edelleen lomalla ja kotiseuduillaan ja palaavatkin vasta normaalirytmiin ensi maanantaina. Autonkuljettaja kertoi tanaan aamulla. Eli kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla ja hartaasti ramadanin paattymista.
Aamulla läksin puolikymmenelta kohti Electric Citya ostoksille ja olin hieman etuajassa, silla paikka aukesikin vasta kymmenelta. Matkanteko ei kestanyt pitkaan, koska ruuhkista ei tosiaan ollut tietoakaan. Kainaloon tarttui talla kertaa HP:n monitoimilaite, jolla voi tulostaa, kopioida seka skannata, hintaa laitteelle tuli hieman alle 50 euroa.
Tämän jalkeen oli tarkoitus suunnata kohti Raguna Zoota, katsomaan hieman karvaisia kavereita, ja suunnitelma tuntuikin loistavalta, koska kadut vaikuttivat tyhjiltä ja kaikkien ihmisten piti olla maaseudulla perheidensa luona. Wrong! Lahestyttyamme Raguna Zoota autojen ja mopojen määrä alkoi kasvaa huolestuttavaa vauhtia ja kohta olimmekin ja hitaasti matelevassa letkassa ja totesimme kuskin kanssa, etta näkojaan kaikki lapsiperheet haluavat tänaan menne elaintarhaan, onhan edelleen lomaviikko ja ihmisilla aikaa tehda kaikkea mukavaa.
Ragona Zoo on yksi Jakartan suosituimmista vapaa-ajan viettokohteista ja kun taalla puhutaan, etta on paljon ihmisia liikkeellä, niita on silloin todella paljon ja ei oikein tehnyt mieli lahtea ensin jonottelemaan kassalle ja sitten liikkumaan massojen keskella aitojen sisapuolelle. Lieko siella olisi oikein nahnytkaan mitaan? Parempi menne myohemmin normaaliviikkona jonain arkipaivana, niin paasee helpommalla.
Joten ei muuta kuin takaisin kampille pain asentelemaan printteria tulille ja paistelemaan pippuripihvia pannulla. Iltapaiva meni leppoisasti surffaten, tiskaillen, soitellen vahan muovikitaraa seka odotellen lähtoa spinning tunnille, joka alkoi kuudelta. Nyt olisi tarkoitus yrittaa kayda polkemassa pyoraa mahdollisimman usein, etta saisi aerobista kuntoa taas vahan ylospain punttitreenauksen jalkeen.
Huomenna olisi mahdollisesta tiedossa pankissa asiointia, apteekissa kayntia, opiskelua ja urheilua. Kotiapulainenkin tulee taas huomenna pitkasta aikaa laittamaan asuntoa kuntoon, han kavi viimeeksi lauantaina, joten tassa on jo monta paivaa selviydytte ilman ulkopuolista apua, paluu todellisuuteen hetkeksi voisi sanoa, on jouduttu jopa tiskaamaan useasti, ja suomessahan meilla oli astianpesukone, joten tämä on ollut ihan uutta aktiviteettia :)
PS. Toimitus pahoittelee edelleen skandinaavista aakkosten puuttumista, no can do...kun ei ole niin ei ole :)
tiistai 22. syyskuuta 2009
Lebaran / Idul Fitri
Täällä on nyt vietetty pitkää viikonloppua Ramadanin loppumisen kunniaksi, juhlaa kutsutaan Lebaraniksi tai Idul Fitriksi. Maanantai sekä tiistai ovat ollut pyhäpäiviä ja suurin osa ravintoloista ja kaupoista on ollut kiinni, lisäksi suuri osa ihmisistä on ollut poissa kaupungista perheidensä luona. Jakartassa on ollut suorastaan hiljaista ja liikenne on ollut olematonta normaaliviikkoihin verrattuna. Oikein miellyttävää siis.
Lauantaina emme tehneet oikeastaan mitään ihmeellistä, nukuimme pitkään, kävimme kuntosalilla ja sen jälkeen Starbuckissa kahvilla. Illalla katsoimme yhden leffan uuden television ruudulta, oikein hyvältä näytti kuvanlaatu.
Sunnuntaina kutsuimme muutamia suomalaisia illalla kylään ja ihastelemaan kaupungin eri puolilta näkyviä ilotulituksia. Soimme hyvin, vaihdoimme kuulumisia ja ihastelimme maisemia 36.kerroksesta Jakartan yli. Illalla kävimme vielä pelaamassa muutaman erän biljardia ja ihastelimme matkan varrella, kuinka hiljaista Mega Kuninganin alueella oli lähempänä puoltayotä, ei juurikaan autoja eikä ihmisiä liikenteessä.
Lauantaina emme tehneet oikeastaan mitään ihmeellistä, nukuimme pitkään, kävimme kuntosalilla ja sen jälkeen Starbuckissa kahvilla. Illalla katsoimme yhden leffan uuden television ruudulta, oikein hyvältä näytti kuvanlaatu.
Sunnuntaina kutsuimme muutamia suomalaisia illalla kylään ja ihastelemaan kaupungin eri puolilta näkyviä ilotulituksia. Soimme hyvin, vaihdoimme kuulumisia ja ihastelimme maisemia 36.kerroksesta Jakartan yli. Illalla kävimme vielä pelaamassa muutaman erän biljardia ja ihastelimme matkan varrella, kuinka hiljaista Mega Kuninganin alueella oli lähempänä puoltayotä, ei juurikaan autoja eikä ihmisiä liikenteessä.
Maanantaina meidat oli taas kutsuttu syomaan lounasta Dinin luokse, Dini on siis meidan yksityisopettaja, joka opettaa meille bahasa indonesiaa. Poytaan oli katettu monenmoista paikallista herkkua ja hyvalta maistui kaikki, soppa oli hieman tulista, koska sita oli koristeltu hieman chileilla, heh. Jalkiruuaksi saimme monenmoista kakkua ja karkkia seka javalaista kahvia, erittain hyvaa.
Kuvassa nakyy mm. kookoslehtien sisalla valmistettua riisia, kuukauden suolavedessa olleita kananmunia, maustettuja kananmunia, tempea, kalaa, kanaa ja vihanneskeittoa.
Muuten pitka pyha on mennyt lahinna nukkuessa pitkaan, urheillessa, syoden hyvin, leffoja katsellen, harrastaen pienta shoppailua seka polskimista altaalla!
Huomenna Jakartakin alkaa pikkuhiljaa palaamaan normaaliarkeen ja ihmiset palaavat toimistoilleen.
perjantai 18. syyskuuta 2009
Tavarat saapuneet
Tämä viikko on mennyt lähinnä kämppää järjestellessä sekä elektoniikkaa ostaessa. Maanantaina ja tiistaina kävin opiskelemassa bahasaa ja nyt on opinnoista tämä ja ensi viikko "lomaa" ja pientä kertausta kotona.
Tavarat sataman varastosta tulivat tiistaina ja muuttomiehet purkivat sujuvasti melkein kaikki oikeisiin huoneisiin ja kasasivat sängyn paikan päällä. Laitoimme itse tavarat paikoilleen ja homma oli pulkassa saman illan aikana. Mitään ei ollut mennyt rikki ja kaikki 42 laatikkoa tulivat onnellisesti perille.
Kieltämättä kahden kuukauden matkalaukkuelämän jälkeen tuli hetkeksi sellainen fiilis, että mihin ihminen tarvitsee kaikkea tätä tavaraa, mutta ihmeellisesti ne tavarat sitten katosivat kuitenkin järjestelmällisesti omille paikoilleen.
Tämän viikon projektina on ollut myos uuden tietokoneen ja television osto. Asiointi kaupoissa on sujunut kohtuullisen hyvin bahasaksi kommunikoiden ja mitään yllättäviä ongelmia ei ole tullut eteen. Tietokoneen suojaksi ostin UPS:n suojaamaan konetta mahdollisten ukonilmojen tai sähkokatkoksien varalta. Tietokone kannettiin kotiovelle ja televisio tultiin asentamaan myos kotiin omalle paikalleen, joten palvelu on pelannut todella hyvin. Viikon hankintoja ovat olleet myos polynimuri seka kahvinkeitin, suodatinpussit tosin viela puuttuu...
Sähkojen kanssa täällä tuntuu olevan vähän ongelmia siellä sun täällä, pistorasit rätisee miten sattuu ja esimerkiksi pesukoneen liitäntojen kanssa on ollut paljon ongelmia. Tänään kävi vielä pari huoltomiestä laittamassa kuivausrummun virtajohtoa kuntoon, kun se oli kärähtänyt.
Olo on ollut hieman kipsukka, joten tällä viikolla sporttailut ovat jääneet kahteen kuntosalikäyntiin, toivottavasti huomenna pääsisi kunnolla hikoilemaan salille. Täällä alkaa nyt pitkä neljän päivän viikonloppu, koska Ramadan loppuu joku sunnuntaina tai maanantaina, riippuen kuun asennosta. Suuri osa ihmisistä lähtee viettämään Idul Fitriä kotiseuduilleen täältä Jakartasta, joten oletettavasti täällä pitäisi olla hiljaisempaa nyt seuraavina päivinä.
Ramadanin päättyessä täällä on suuret ilotulitukset tiedossa, niitä olisi tarkoitus ihastella parvekkeelta, ja kutsua joitakuita ihmisiä myos meille kylään tässä joku päivä. Näkymät täältä 36.kerroksesta yli kaupungin ovat kuitenkin aika päräyttävät ja tulitukset näkyvät hyvin...
Ai niin ja yksi asia mihin täällä on alkanut kiinnittää huomiota, ovat kauppojen kassat, he ovat todella tehottomia verrattuna suomalaiseen S-marketin tehokassaan, no puolustukseksi täytyy mainita, että täällä ei ole liukuhihnoja kassoilla ollenkaan...
Keskiviikkona kävin yhdellä suomalaisella kylässä noin 4-5 kilometrin päässä ja takaisinpäin tullessa jouduin neljän ruuhkaan. Takaisinpäin tultiinkin sitten 1,5 tuntia, kaikki ihmiset halusivat nimittäin rikkomaan paaston kuudeksi, joten ruuhkat olivat sen mukaiset. Eipä tullut otettua huomioon sitä, että ramadanin aikana ihmiset lähtevät toimistoistaan viimeistään neljältä normaalin kuuden-seitsemän sijaan. Oppia ikä kaikki...
tiistai 15. syyskuuta 2009
Viikonloppu Jogjassa
Viime viikko meni siis tosi nopeasti opiskelun parissa Yogyakartassa ja tassa kuva viimeiselta paivalta koulun pihalta, kuvassa kaikki Realian mukavat opettajat seka entista viisaammat oppilaat.
Luokkahuoneet, missa opiskelimme, olivat taman nakoisia. Paivassa oli aina kolme lahes kahden tunnin opiskeluhetkea, paivat alkoivat kello 8 ja paattyivat kello 15.
Perjantaina viikon paatyttya kavimma katsomassa Jogjan keskustassa Ramayana balettia Purawisata nimisessa ulkoilmateatterissa. Lavalla esiintyi mm. tamannakoisia heppuja:
Lauantai-aamuna kavimme sitten 42 kilometrin paassa Jogjasta Borobudurin temppelilla, jotka ovat Indonesian suosituin turistikohde. Meilla kavi nyt hyva tuuri, Ramadanin aikaan paikka oli todella hiljainen ja temppelista paasi nauttimaan lahestulkoon rauhassa. Muutamat kaupustelijat yrittivat alkuun kaupata tavaraa, mutta heista paasi helposti eroon.
Borobudur on rakennettu 1200 vuotta sitten ja koostuu 2 miljoonasta kivilohkareesta, tuhansista koristelluista kivipaneeleista seka sadoista buddha patsaista, joista yhden uskotaan tuovan onnea, jos taman kyseisen patsaan tiettya sormea koskettaa stupan lapi:
Tarkempaa tietoa Borobudurista taalla
Borobudurin ylimmalla tasanteella, hienot maisemat joka suuntaan...
Viikko paattyi sunnuntaina kierrokseen Kratonissa, sultaanin palatsilla...
...jonka jalkeen otimme becak-kyydin Milas ravintolaan, jossa tuli erittain maukas lounas ja reissun tahan asti ylivoimaisesti paras gado-gado!
...jonka jalkeen otimme becak-kyydin Milas ravintolaan, jossa tuli erittain maukas lounas ja reissun tahan asti ylivoimaisesti paras gado-gado!
torstai 10. syyskuuta 2009
Realia kielikoulu
Olemme olleet siis tämän viikon intensiivikielikurssilla Yogyakartassa Realia nimisessä koulussa, Javan saaren keskiosassa tunnin lentomatkan päässä Jakartasta. Täällä on ollut paljon rauhallisempaa ja raittiimpi ilma, kuin Jakartassa. Liikenne sujuu myös paljon paremmin, ei ole ruuhkia ja ihmiset jopa noudattavat liikennesääntöjä ja kunnioittavat punaisia valoja.
Täällä pystyy myös kävelemään enemmän kaupungilla tai etenemään perinteisellä bejak-kulkupelillä, jotka ovat nykyään kiellettyjä Jakartassa. Bejak on siis poljettava kärry, jossa istutaan edessä ja kuski polkee takana. Oli oiken leppoisaa ja mukavaa tulla bejakin kyydissä eilen viiden kilometrin matka takaisin hotellille Milas ravintolasta, jossa kävimme syömässä kahden sveitsiläisen kanssa, he ovat olleet myös tämän viikon kielikurssilla yhtäaikaa meidän kanssa, Sue ja Martin.
Päivät ovat olleet muuten melko samankaltaisia, opiskelua, opiskelua ja vielä enemmän opiskelua. Aamupalan jälkeen kuski on tullut hakemaan meidät hotellilta ja aamun ensimmäinen oppitunti alkaa kahdeksalta. 9.50 ensimmäinen tauko ja opettajan vaihto, sen jälkeen opiskelua puolillepäivin, jolloin alkaa tunnin lounastauko. Iltapäivällä vielä sitten kaksi tuntia tiukkaa opiskelua kolmannen opettajan johdolla. Tunnin pidetään pienissä huoneissa kahdenkesken opettajan kanssa ja opetus on todella intensiivistä ja tehokasta, aivot käyvät välillä aivan äärirajoilla.
Opettajat ovat mukavia ja puhuvat tarpeeksi hitaasti tarvittaessa, jotta myös hidas suomalainen pysyy kärryillä. Välillä olemme saaneet myös illaksi kotitehtäviä. Tiistain tuntien jälkeen kävimme yhdessä opettajien kanssa laulamassa karaokea paikallisessa karaokebaarissa, oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista kuulla myön indonesialaisia pop-lauluja. Kaiken lisäksi opettajat olivat myös erittäin hyviä laulajia!
Tiistai iltana noin kello yhdentoista aikaan täällä tuntui myös lievä maanjäristys, järistyksen keskipiste oli Intian valtameressä noin 250 kilometrin päässä Yogyasta. Hotellihuoneessa tuntui ihan pientä tärinää, jotkut ihmiset ilmeisesti säikähtivät jonkin verran, koska kävelivä ulos hotellin pihalle. Mekin heräsimme hetkeksi ihmettelemään, mutta kävimme sitten uudestaan nukkumaan, eikä isoja jälkijäristyksiä tullut.
Huomenna viimeinen opiskelupäivä tältä erää täällä ja illalla menemme katsomaan paikallista tanssiesitystä Puriwati nimiseen paikkaan. Lauantaina sitten menemme kiertelemään lähiseutujen temppeleitä, vuokrasimme auton ja kuljettajan koululta. Tarkoitus olisi mennä ensin Borobudurin temppeleille noin 42 kilometrin päähän j sieltä sitten vielä Prambanan temppeleille, jotka sijaitsevat 17 kilometrin päässä täältä Yogyasta.
Sunnuntaina lepoa ja vähän ehkä kiertelyä kaupungilla ja nähtävyyksien katselua jaksamisen mukaan, sitten illalla kuuden aikoihin lentokentälle ja pikkuhiljaa takaisin kohti Jakartaa, jossa kuski odottaa kentällä ja vie meidät kotiin, jossa toivon mukaan on silloin taas toimiva pesukone, vuokraisäntä on ainakin laittanut tekstiviestiä, että asia on hoidossa. Täällä olemme pesettäneet pyykit paikallisessa pesulassa koulun lähellä, parin kilon säkki likapyykkiä maksaa pesettää alta euron, oikein kätevää ja edullista.
Näihin tunnelmiin, Yogya kiittää ja kuittaa.
Täällä pystyy myös kävelemään enemmän kaupungilla tai etenemään perinteisellä bejak-kulkupelillä, jotka ovat nykyään kiellettyjä Jakartassa. Bejak on siis poljettava kärry, jossa istutaan edessä ja kuski polkee takana. Oli oiken leppoisaa ja mukavaa tulla bejakin kyydissä eilen viiden kilometrin matka takaisin hotellille Milas ravintolasta, jossa kävimme syömässä kahden sveitsiläisen kanssa, he ovat olleet myös tämän viikon kielikurssilla yhtäaikaa meidän kanssa, Sue ja Martin.
Päivät ovat olleet muuten melko samankaltaisia, opiskelua, opiskelua ja vielä enemmän opiskelua. Aamupalan jälkeen kuski on tullut hakemaan meidät hotellilta ja aamun ensimmäinen oppitunti alkaa kahdeksalta. 9.50 ensimmäinen tauko ja opettajan vaihto, sen jälkeen opiskelua puolillepäivin, jolloin alkaa tunnin lounastauko. Iltapäivällä vielä sitten kaksi tuntia tiukkaa opiskelua kolmannen opettajan johdolla. Tunnin pidetään pienissä huoneissa kahdenkesken opettajan kanssa ja opetus on todella intensiivistä ja tehokasta, aivot käyvät välillä aivan äärirajoilla.
Opettajat ovat mukavia ja puhuvat tarpeeksi hitaasti tarvittaessa, jotta myös hidas suomalainen pysyy kärryillä. Välillä olemme saaneet myös illaksi kotitehtäviä. Tiistain tuntien jälkeen kävimme yhdessä opettajien kanssa laulamassa karaokea paikallisessa karaokebaarissa, oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista kuulla myön indonesialaisia pop-lauluja. Kaiken lisäksi opettajat olivat myös erittäin hyviä laulajia!
Tiistai iltana noin kello yhdentoista aikaan täällä tuntui myös lievä maanjäristys, järistyksen keskipiste oli Intian valtameressä noin 250 kilometrin päässä Yogyasta. Hotellihuoneessa tuntui ihan pientä tärinää, jotkut ihmiset ilmeisesti säikähtivät jonkin verran, koska kävelivä ulos hotellin pihalle. Mekin heräsimme hetkeksi ihmettelemään, mutta kävimme sitten uudestaan nukkumaan, eikä isoja jälkijäristyksiä tullut.
Huomenna viimeinen opiskelupäivä tältä erää täällä ja illalla menemme katsomaan paikallista tanssiesitystä Puriwati nimiseen paikkaan. Lauantaina sitten menemme kiertelemään lähiseutujen temppeleitä, vuokrasimme auton ja kuljettajan koululta. Tarkoitus olisi mennä ensin Borobudurin temppeleille noin 42 kilometrin päähän j sieltä sitten vielä Prambanan temppeleille, jotka sijaitsevat 17 kilometrin päässä täältä Yogyasta.
Sunnuntaina lepoa ja vähän ehkä kiertelyä kaupungilla ja nähtävyyksien katselua jaksamisen mukaan, sitten illalla kuuden aikoihin lentokentälle ja pikkuhiljaa takaisin kohti Jakartaa, jossa kuski odottaa kentällä ja vie meidät kotiin, jossa toivon mukaan on silloin taas toimiva pesukone, vuokraisäntä on ainakin laittanut tekstiviestiä, että asia on hoidossa. Täällä olemme pesettäneet pyykit paikallisessa pesulassa koulun lähellä, parin kilon säkki likapyykkiä maksaa pesettää alta euron, oikein kätevää ja edullista.
Näihin tunnelmiin, Yogya kiittää ja kuittaa.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Saapuminen Yogyakartaan
Eilen kävimme päivällä urheilemassa ja kahvilla, jonka jälkeen syötiin lounasta kotona, kotiapulainen oli laittanut ensimmäistä kertaa meille salaatin. Oli muuten erittäin maukasta ja hyvää!
Illalla käytiin sitten suomalaisen Heidin luona kylässä ja tavattiin myös muita pohjoismaalaisia tyyppejä, ketkä ovat Jakartassa noin puolisen vuotta harjoittelijoina omissa työpaikoissaan. Oltiin Heidin kattoterassilla, josta mukavat näkymät Jakartaan ja otettiin muutamat virvoikkeet. Mentiin taksilla ja tultiin kävellen takaisin läheisen kampungin läpi asunnolle, vähän jännitystä elämään. Yhden kerran vaan eksyttiin pimeille kujille...mutta ystävälliset paikalliset opastivat takaisin oikealle reititlle, eivät kolkanneet ja eivätkä laittaneet pannuun porisemaan.
Tänään aamulla sitten lähdettiin tulemaan tänne Yogyakartaan päin. Kuljettaja oli tilattu aamuyhdeksäksi ja ajettiin huoltoaseman kautta lentokentälle. Täysi tankillinen löpöä 57 litraa maksoi noin 18 €, ei paha hinta ollenkaan verrattuna Suomeen. Oli myös mukava ajella vauhdikkaasti Jakartan isoilla teillä, sunnuntaisin ei ruuhkista tietoakaan!
Soekarno-Hattalta sitten hypättiin Garuda Airlinesin kyytiin ja 50 minuutin lento Yogyajaan. Lento meni hyvin, saatiin myös vettä ja vähän välipalaa, laskeutuminen oli vähän pomppuisa. Kielikurssin opettaja ja auto oli vastassa kentällä ja päästii kätevästi tänne Novotel hotellille majoitukseen. Käytiin iltapäivällä syömässä läheisessä kauppakeskuksessa ja hakemassa vettä hotellille, hieman myöhemmin käytiin vielä kirjakaupassa, juomassa hotellin tarjoamat tervetuliaisdrinkit (kookosmehua) ja syötiinpä vielä äsken italialaiset pizzatkin.
Nyt lähinnä odotellaan vaan aamua ja kurssin alkua, opetusta on joka päivä klo 8-15, molemmille on omat yksityisopettajat. Aamuisin on 20 minuutin kahvitauko ja päivällä tunnin lounastauko. Kuski hakee aamulla hotellilta ja tuo takaisin iltapäivällä. Ilma täällä on raikas ja keli hyvä, lämmintä tänään jopa +35 C...
Illalla käytiin sitten suomalaisen Heidin luona kylässä ja tavattiin myös muita pohjoismaalaisia tyyppejä, ketkä ovat Jakartassa noin puolisen vuotta harjoittelijoina omissa työpaikoissaan. Oltiin Heidin kattoterassilla, josta mukavat näkymät Jakartaan ja otettiin muutamat virvoikkeet. Mentiin taksilla ja tultiin kävellen takaisin läheisen kampungin läpi asunnolle, vähän jännitystä elämään. Yhden kerran vaan eksyttiin pimeille kujille...mutta ystävälliset paikalliset opastivat takaisin oikealle reititlle, eivät kolkanneet ja eivätkä laittaneet pannuun porisemaan.
Tänään aamulla sitten lähdettiin tulemaan tänne Yogyakartaan päin. Kuljettaja oli tilattu aamuyhdeksäksi ja ajettiin huoltoaseman kautta lentokentälle. Täysi tankillinen löpöä 57 litraa maksoi noin 18 €, ei paha hinta ollenkaan verrattuna Suomeen. Oli myös mukava ajella vauhdikkaasti Jakartan isoilla teillä, sunnuntaisin ei ruuhkista tietoakaan!
Soekarno-Hattalta sitten hypättiin Garuda Airlinesin kyytiin ja 50 minuutin lento Yogyajaan. Lento meni hyvin, saatiin myös vettä ja vähän välipalaa, laskeutuminen oli vähän pomppuisa. Kielikurssin opettaja ja auto oli vastassa kentällä ja päästii kätevästi tänne Novotel hotellille majoitukseen. Käytiin iltapäivällä syömässä läheisessä kauppakeskuksessa ja hakemassa vettä hotellille, hieman myöhemmin käytiin vielä kirjakaupassa, juomassa hotellin tarjoamat tervetuliaisdrinkit (kookosmehua) ja syötiinpä vielä äsken italialaiset pizzatkin.
Nyt lähinnä odotellaan vaan aamua ja kurssin alkua, opetusta on joka päivä klo 8-15, molemmille on omat yksityisopettajat. Aamuisin on 20 minuutin kahvitauko ja päivällä tunnin lounastauko. Kuski hakee aamulla hotellilta ja tuo takaisin iltapäivällä. Ilma täällä on raikas ja keli hyvä, lämmintä tänään jopa +35 C...
torstai 3. syyskuuta 2009
Järisti ja huojutti...
Yritetäänpä summata hieman, mitä tällä viikolla on tapahtunut. Tiistai aamuna muutettiin tähän uuteen asuntoon ja ruvettiin purkamaan tavaroita matkalaukuista eri huoneisiin. Omistajat olivat myös paikalla ja katsottiin paikkoja läpi ja tehtiin inventaariolista kalusteista.
Uusi kotiapulainen Gini oli myös ensimmäistä päivää töissä ja rupesi tehokkaasti heti järjestelemään paikkoja ja siivoamaan ympäri asuntoa. Tänään oli myös iloinen yllätys, kun kaikki vaattet oli viikattu ja järjestetty viimeisen päälle, sekä kaikki sukat paritettu ja vaattet lajiteltu vieläpä omiin laatikoihinsa. Tänään oli siivottu vessat, pesty lattiat ja tiskit tiskattu, vaatteita silitetty ja pyykit pesty. Lauantaina testaillaan sitten Ginin ruuanlaitto taitoa. Valitaan kirjasta mieluista ruoka ja pyydetään shoppaamaan tarvittavat ainekset ja sitten eikun odottamaan herkullista ateriaa. Kätevää, eikö?
Ensimmäisestä maanjäristyksestä (gempa bumi) selvittiin ehjin nahoin, rakennus kyllä huojui kovasti ja sisällä kämpässä lamput ja ovet heiluivat kunnolla, onneksi mitään ei mennyt rikki, eikä tullut pahempia henkisiä vaurioitakaan, vähän kyllä joutui ihmettelemään ja menemään keittiöön "suojaan", kunnes huojunta loppui. Turvallisin paikka kuulemma on oviaukko tai pieni huone, esim. vaatehuone tai wc järistyksen aikana. Huisii, huisii...!
Alakerran supermarketista on tullut haettua kärrykaupalla tarpeellista tavaraa uuteen asuntoon ja laajakaistayhteyskin nyt toimii, sekä koko asunnon kattava langatan verkko. Laajakaista nopeus näyttäisi olevan noin 1,2 Mbps (download) ja 0,12 Mbps (upload). Hyvin on toiminut ja yleensä nopeasti, välillä jonkin verran tosin hetkellisesti hidastunut.
iMAC on myös hankintalistalla, sekä UPS suojaamaan ukonilmoja tai sähkökatkoksia varten. 24" iMAC maksaa täällä noin 1150€, hyvälaatuinen UPS noin 70€. Lisäksi harkinnassa 32" Samsungin laajakuvatelevision hankinta, hinta alakerran marketissa noin 300€. Hinnat ovat täällä jonkin verran Suomen hintoja edullisemmat elektroniikan osalta.
Huomenna tulevat kirjahyllyt asuntoon sekä odotellaan, että omistaja saisi jonkun korjaamaan rikkinäisen kaasupullon liittimen sekä pyykinpesukoneen vuotavan letkun. Valuttaa pikkaisen vettä nimittäin lattialle tuolla kodinhoitohuoneessa pyykkiä pestessä. Pikkuvikoja, helppo korjata? Konttia edelleen odotellessa, huomenna sen pitäisi olla aikataulun mukaan satamassa ja siihen tullaukset päälle, pari viikkoa pahimmallaan voi vielä mennä.
Lähdemme sunnuntaina tosin viikoksi evakkoon Yogyakartaan, kielikurssille opiskelemaan lisää bahasa indonesiaa ja viikon päätteeksi olisi tarkoitus päästä käymään myös hämmästyttävillä Borobudurin sekä Prambanan temppeleillä Yogyakartan lähellä. Näistä toivottavasti lisää tarinaa ensi viikon jälkeen...okkei, tältä erää taas kuulumisiin ;)
Uusi kotiapulainen Gini oli myös ensimmäistä päivää töissä ja rupesi tehokkaasti heti järjestelemään paikkoja ja siivoamaan ympäri asuntoa. Tänään oli myös iloinen yllätys, kun kaikki vaattet oli viikattu ja järjestetty viimeisen päälle, sekä kaikki sukat paritettu ja vaattet lajiteltu vieläpä omiin laatikoihinsa. Tänään oli siivottu vessat, pesty lattiat ja tiskit tiskattu, vaatteita silitetty ja pyykit pesty. Lauantaina testaillaan sitten Ginin ruuanlaitto taitoa. Valitaan kirjasta mieluista ruoka ja pyydetään shoppaamaan tarvittavat ainekset ja sitten eikun odottamaan herkullista ateriaa. Kätevää, eikö?
Ensimmäisestä maanjäristyksestä (gempa bumi) selvittiin ehjin nahoin, rakennus kyllä huojui kovasti ja sisällä kämpässä lamput ja ovet heiluivat kunnolla, onneksi mitään ei mennyt rikki, eikä tullut pahempia henkisiä vaurioitakaan, vähän kyllä joutui ihmettelemään ja menemään keittiöön "suojaan", kunnes huojunta loppui. Turvallisin paikka kuulemma on oviaukko tai pieni huone, esim. vaatehuone tai wc järistyksen aikana. Huisii, huisii...!
Alakerran supermarketista on tullut haettua kärrykaupalla tarpeellista tavaraa uuteen asuntoon ja laajakaistayhteyskin nyt toimii, sekä koko asunnon kattava langatan verkko. Laajakaista nopeus näyttäisi olevan noin 1,2 Mbps (download) ja 0,12 Mbps (upload). Hyvin on toiminut ja yleensä nopeasti, välillä jonkin verran tosin hetkellisesti hidastunut.
iMAC on myös hankintalistalla, sekä UPS suojaamaan ukonilmoja tai sähkökatkoksia varten. 24" iMAC maksaa täällä noin 1150€, hyvälaatuinen UPS noin 70€. Lisäksi harkinnassa 32" Samsungin laajakuvatelevision hankinta, hinta alakerran marketissa noin 300€. Hinnat ovat täällä jonkin verran Suomen hintoja edullisemmat elektroniikan osalta.
Huomenna tulevat kirjahyllyt asuntoon sekä odotellaan, että omistaja saisi jonkun korjaamaan rikkinäisen kaasupullon liittimen sekä pyykinpesukoneen vuotavan letkun. Valuttaa pikkaisen vettä nimittäin lattialle tuolla kodinhoitohuoneessa pyykkiä pestessä. Pikkuvikoja, helppo korjata? Konttia edelleen odotellessa, huomenna sen pitäisi olla aikataulun mukaan satamassa ja siihen tullaukset päälle, pari viikkoa pahimmallaan voi vielä mennä.
Lähdemme sunnuntaina tosin viikoksi evakkoon Yogyakartaan, kielikurssille opiskelemaan lisää bahasa indonesiaa ja viikon päätteeksi olisi tarkoitus päästä käymään myös hämmästyttävillä Borobudurin sekä Prambanan temppeleillä Yogyakartan lähellä. Näistä toivottavasti lisää tarinaa ensi viikon jälkeen...okkei, tältä erää taas kuulumisiin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)