Sukellusvideo

Tunnelmia sukellukselta helmikuussa 2010, Gili Trawangan, Indonesia. Paikkana Hanse Reef.

Sukellusta Gili Trawanganilla

Vietimme lomaa 13.2-21.2 Lombokilla Gili Trawangan nimisellä pienellä saarella, jossa on noin tuhat vakituista asukasta ja turistit päälle. Gili T:llä ilmasto oli todella kuuma ja kostea, hikoilimme viikon aikana varsin kiitettävästi. Todella rento meininki saarella ja paljon mukavia pieniä ravintoloita ja rantabaareja, jossa voi vaan fiilistellä ja hengailla. Ja ei ärsyttäviä kaupustelijoita ollenkaan, paitsi paikalliset "tu-pa-kin" tarjoajat ja yön timot kadun varressa.

Gili T:lle eli Taikasaarelle pääsee Jakartasta ensin lentämällä Lombokin lentokentälle, josta meillä oli etukäteissäädetty auto ja yksityisvene Gilille. Etukäteen oli sovittu puhelimessa, että meillä on tila-auto käytössä, mutta auto olikin vaihtunut kahteen taksiin. No ei siinä mitään, paukattiin kyytiin ja otettiin matkan varrelta veljekset kyytiin ja kohti satamaan, josta päästiin mukavasti Gilille ilman suurempia hässäköitä.

Majoituskin järjestyi helposti, ensimmäinen paikka Beach House tosin ei tyydyttänyt hinta-laatu suhteeltaan, mutta vierestä löytyi halvempi ja rennompi Tir Na Nog niminen paikka, joka oli juuri sopiva meidän poppoolle. Hyvä aamiainen, tilavat huoneet ja aivan Buddha Diven vieressä. Kassakaapit tosin menivät kaikilla lukkoon puutteellisten ohjeiden takia, eivätkä auenneet ennen avaimien hakemista. Pientä säätöävaan , no problem...

Meitä oli ensin viisi suomalaista paikalla ja tiistaina joukkoon liittyi myös legendaarinen HP-matkat, joka suunnisti pikaveneellä Gili T:lle suoraan Balilta. Päivän kysymys lukijoille onkin, mistä sanoista lyhennys HP tulee? Vastauksia voi laittaa kommentti kenttään...

Sukellus

Etukäteen olimme sopineet, että suoritamme Gilillä PADIn sukelluskortin, koska Gilillä on seitsemän laadukasta sukelluskoulua ja monia hyviä sukelluspaikkoja lyhyiden venematkojen päässä. Menimme sunnuntaina Buddha Diveen juttelemaan asiasta ja nopeasti päästiinkin asiaan, heti vaan kirjat ja videot käteen ja ei muuta kuin opiskelemaan. Maanantaina alkoivatkin sitten allasharjoitukset. Katsoimme videoita hotellin ulkoilmalavereilla ja pänttäsimme teoriaa englanninkielisestä kirjasta yömyöhään. Videoihin saimme Suomi-tekstit päälle.

Kolmen päivän kurssiin kuuluivat siis ekana päivänä allasharjoitukset ja kahtena seuraava päivänä yhteensä neljä harjoitussukellusta merellä erilaisine tehtävineen. Videoita oli katsottavana yhteensä viisi ja kirjassa lukemista noin 220 sivua. Aika tiukka setti siis kolmeen ja puoleen päivään, mutta todella mukavaa aktiviteettia. Sukellus on rentoa ja nastaa ja merenalainen elämä on todella upeata Indonesiassa. Tuli nähtyä hienoa koralleja, paljon trooppisia kaloja, valkoriuttahai sekä isoja kilpikonnia, muun muassa!

Kouluttajana oli belgialainen Sebastian, todella pätevä opettaja, joka otti asiat jämptisti mutta rennosti. Buddha Diven porukka oli muutenkin todella mukavaa ja hommat toimi hyvin, päivittäin heillä on aina sukellukset aamukymmeneltä sekä iltapäivällä kahdelta, veneeseen pääsi suoraan koululta vain kadun ylittämällä, jolloin oltiinkin jo rannassa ja veneessä.

Kolmen päivän kurssin hinta oli 350 taalaa ja yhden sukelluksen hinta 38 taalaa plus varusteiden vuokra. Tuli sukellettua Halik, Minowall, Shark Point, Hanse Reef ja Manta Point nimisissä paikossa Gili Trawanganin lähellä. Nyt on siis väliaikainen kortti hallussa ja kolmen kuukauden päästä pitäisi tulla Australiasta PADIn toimistolta virallinen kortti postitse. Innolla jo uusia sukelluksia odotellen!

Muutama maistiaskuva viikon varrelta:

Taikasaaren pohjois-rantaa.

Näkymä aamiaispöydästä. Aamiaiseksi yleensä kahvia, hedelmiä ja banana pancakea...

Buddha Dive sukelluskoulu.

Taikasaaren pääkatu. Gili T:llä ei ole ollenkaan autoja tai mopoja, ainoastaan heppakärryä ja fillareita. Heppakyyti oli muuten huisin mukava tapa kiertää koko saari, välillä varsin pomppuisaa kyytiä!

Sukelluksella HP-matkojen kanssa...

Sebastian tarkastaa loppukoetta. Teoriat 92% oikein! Jouduin tarjoamaan yhden olusen, koska olin mokannut aikaisemmin yhden harjoituksen, no tekevälle sattuu...

Ruuhkaa pinnan alla...

Veneessä hetki ennen sukellusta...huomatkaa repeytynyt puku jättiläismaisen hauiksen takia ;)

Gili Trawangan Lombok, Indonesia.

Kurssijuhla illallinen Suomi-vieraiden kanssa.

Elokuvissa käynti

Jakartassa on paljon elokuvateattereita ostoskeskuksien yhteydessä ja olemme nyt käyneet niissä kahdessa, Blitzmegaplexissä sekä Cinema XXI:ssä. Ensin mainitussa liput ovat maksaneet perjantai iltapäivän näytösissä 3,5 euroa ja jälkimmäisessä noin 2 euroa. Varsin halpaa siis verrattuna esimerkiksi Suomen hintoihin.

Blitmegaplex sijaitsee Grand Indonesian yhteydessä ja XXI Plaza Indonesian kuudennessa kerroksessa. Molemmat teatterit ovat viimeisen päälle hienoja, XXI tuntui kuitenkin kotoisammalta ja rauhallisemmalta kuin uudempi Blitzmegaplex.

Leffaan meno ei täällä kuitenkaan aina ole niin helppoa ruuhkien takia, perjantaina normaaliolosuhteissa noin 15-20 minuutin matkaan menikin yllättäen melkein 45 minuuttia ja saimme melkein juosta lippukassalle, jotta ehtisimme näytökseen ajoissa.

Lisäksi leffa olikin alkanut pyöriä 5 minuuttia aikaisemmin, kuin mitä aikataulu antoi ymmärtää, joten hiippailimme sitten pimeässä omille paikoillemme, mutta tämä ei tainnut juuri ketään haitata, sillä sali oli melkoisen tyhjä kello kolmen näytöksessä. Penkit hyvät ja kangas riittävän suuri, äänestoisto kohdallaan (lue: varsin lujall ).

Leffan jälkeen (Nine) kävimme syömässä Plaza Indonesiassa ja paluumatka kotiin maksimissaan viiden kilometrin päästä kesti suunnilleen tunnin. Ruuhkia välttääkseen kuski myös pujotteli Jakartan kapeilla kujilla erään kampungin läpi, oli ihan jännittävää pimeällä, onneksi mahduttiin ajamaan, eikä tullut montaa autoa vastaan kapeilla kujilla.

Kuski luuli jo melkein eksyneensä, kun tie näytti päättyvän, mutta sitten tien vieressä istunut mies sanoi meille moneen kertanan, että kyllä sieltä pääsee, bisa bisa...ja niinhän sieltä mahduttiin jatkamaan matkaa kulman takaa.

Ja ruuhkiin on muuten jo tottunut, joten niissä mateleminen on jo "normaalia" eikä viitsi turhaan hermostua, koska asialle ei juurikaan mitään voi tehdä. On vain sopeuduttava, ja perillehän aina pääsee, matkan kesto voi vaan vaihdella ;) No on se kyllä välillä varsin ärsyttävää...

Samalla reissulla nähtiin myös siis rikas ja köyhä Jakarta, jättiläismäiset ostoskeskukset ja kampungit vierekkäin, isot ovat erot rikkaiden ja todella köyhien välillä täällä. Ensin voit ihailla ilmastoidussa prameassa luksusostoskeskuksessa Louis Vittonen käsilaukkuja ja tämän jälkeen ajat kampungin läpi, jossa ihmiset asuvat ränsistyneissä taloissa, pitävät pieniä puotejaan auki asuntojensa ulkopuolella tai myyvät ruokaa kärryistään kaduilla ja yrittävät tulla toimeen hyvin, hyvin pienellä rahalla.

Ja niitä mopoja, niitä vilistää edelleen joka puolelta ohi.