Lähdettiin siis perjantaina puoli kahden aikoihin kohti Caritaa, pysähdittiin matkalla tankkaamaan ja lepäämään huoltoasemalla yhden kerran, oltiin perillä Caritassa Rakata hotellin pihalla noin puoli kuuden aikoihin. Matkaan meni siis noin neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä, ei paha. Pienenmpi tie oli varsin huonossa kunnossa lähestyttäessä Caritaa, paljon kuoppia ja halkemia asfaltissa, joten kuskin oli varottava niitä koko ajan, vaikka muutoin vauhti olikin välillä ihan...vauhdikasta indonesialaiseen tyyliin.
Oppaamme Bobo oli meitä vastassa ja päästiin heti majoittumaan huoneisiin. Huoneet olivat hintaansa nähden ihan kohtuulliset, lämmintä vettä ei vaan tullut suihkusta, mutta eipä se juuri haitannut. Perusmajapaikka, hinta per yö noin 17 euroa. Ruoka oli todella hyvää ja söimmekin joka päivä hotellilla.
Lauantai aamuna heräsimme kuuden aikoihin, ensin aamupalalle ja puoli kahdeksan aikoihin olimme jo veneessä kohti Krakatauta. Meitä oli siis matkassa minä, Anni, Helena sekä Kaisa ja veneen miehistöön kuului kapteeni, mekaanikko sekä pirteä oppaamme Bobo. Vene oli katettu ja varustettu kahdella perämoottorilla. Meri oli suht tyyni ja kapteeni ajoi veneen 1,5 tunnissa Krakataun tulivuorelle.
Ihastelimme ensin veneestä käsin Anak Krakatauta, joka on siis edelleen aktiivinen ja nousi nykyiselläe paikalla vuonne 1927, kiersimme sen ja rantauduimme rannalle, josta sitten pikkuhiljaa lähsimme kiipeämään Anak Krakataun ensimmäiselle tasolle, johon turistit saavat kiivetä. Tämä taso sijaitsee n. 150 metrin korkeudella meren pinnasta ja sinne kiivetään ensin polkua pitkin ja sitten suht jyrkkää rinnettä pitkin ehkä noin 20-25 minuuttia. Varsin hyvää liikuntaa yli 30 asteen helteessä.
Näköala ja maisemat olivat aivan mielettömät, pidimme ylhäällä ansaittua taukoa ja otimme tietysti valokuvia. Sää oli myös aivan upea, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Seuraavaksi laskeuduimme alas rannalle eväspaikalle ja söimme luonaaksi nasi goreng seafoodit ja jälkiruuaksi vesimelonia. Tämän jälkeen ohjelmassa oli snorklausta pienen venematkan päässä, snorklauspaikalla näkyi ihan mukavasti trooppisia kaloja ja koralleja sekä LISKO! Lisko oli kuulemma vaaraton, mutta säikäytti se yhden meistä uiskennellessaan rantavedessä. Liskosta kuva alempana myös.
Viimeinen ohjelmanumero reissulla oli veneen ajo läheiseen poukamaan ja rannalla elbailu sekä liskojen ihmettely. Näimme kokonaisen liskoperheen, ainakin neljä liskoa tuli meitä ihmettelemään ja otimme niistä kovasti valokuvia. Liskot kävivät välillä myös vilvoittelemassa rantavedessä.
Iltapäivän päätteeksi huristeltiin veneellä takaisin Caritaan, huilasimme hetken hotellilla ja viiden aikoihin rannan tädit tulivat hieromaan meitä hotellille. Caritan rannalla oli yllättävän paljon kaupustelijoita ja hieronnan tarjojia..mister mister massage massage huudot tulivat taas siis varsin tutuiksi tällä reissulla.
Illalla syötiin hyvin hotellilla indonesialaista ruokaa, kalaa ja kasviksia tällä kertaa, kävimme rannalla juomassa Bobon kanssa pullollisen indonesialaista makeata punaviiniä. Illan päätteeksi vielä kävin tutustumassa Bobon kaverin studioon, missä kaverit soittelivat hetken aikaa biisejä ja otimme muutamat Bintangit, ettei ruvennut suuta kuivamaan liikaa pitkän päivän päätteeksi.
Sunnuntai aamuna raahauduimme vielä rannalle sen toivossa, että olisimme päässeet Kaisan kanssa surffaamaan, mutta aallot olivat vaikeat ja tarjolla olleet surffilaudat olivat aivan liian pieniä aloittelijoille. Kävin kuitenkin kokeilemassa aaltoja, mutta täysin mahdotonta oli pienellä laudalla päästä ottamaan aaltoja. Mukavaa oli kuitenkin pulikoida vielä vedessä ennen paluuta jakartaan. Sunnuntaina Caritan ranta oli melkoisen täysi jo aamusta alkaen, paikalliset ja ihmiset Jakartasta olivat tulleet viettämään lomaa sinne koko perheen voimin.
Ajelimme Caritasta sitten takaisin päin Anyeriin, jossa pysähdyimme katsomaan vuonna 1885 rakennettua teräksistä majakkaa. Kiipesimme portaat ylös ja ihastelimme maisemia hetken aikaa. Majakka oli ehkä n. 60-70 metriä korkea ja rakennettu kaksi vuotta Krakataun tulivuoren purkauksen jälkeen sillä mielellä, että se kestäisi mahdollisen uuden tsunamin.
Majakan lähellä meren rannalla oli mukava paikallinen ravintola, jossa söimme jälleen kerran maittavan lounaan hyvin halvalla, neljän hengen lounas maksoi yhteensä vain reilut 13 euroa! Täällä ruoka on vaan välillä todella hyvää.
Ajelimma takaisin Jakartaan, liikennettä oli nyt hieman enemmän kuin perjantaina. Oli hieno reissu ja voin suositella kaikille, jos on mahdollista niin menkää katsomaan Krakatauta.
Anak Krakataulla, takana Rakata.
Lisko hurjimus.
Ryhmäkuva!
Huipulla tuulee...
Anak Krakatau veneestä ihasteltuna.
Lisko kävi välillä vilvoittelemassa...
...ja minä huilailemassa!
Carita beach perjantai iltana auringonlaskun aikaan.
Vene ja miehistö ankkurissa.
Missä se opas oikein viilettää...ei pysy perässä!
Anak Krakatau on edelleen aktiivinen...
Tässä kuvassa näkyy miten vuonne 1883 purkauksen jälkeen saaret hajosivat erilleen ja vuonna1927 Anak Krakatau nousi esiin.
Anyerin majakka.
Lounaalla Anyerissa.
Näkymiä majakan huipulta.
Oppaamme Bobo otti yleensä aika rennosti vähän joka välissä, tykkäsi kovasti tupakasta ja Bob Marleysta.
