sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Jammed Jakarta

Terveiset lämpimästä Jakartasta, lämpötila pysyy tasaisesti kolmenkymmenen molemmin puolin viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Sadekautta ja tulvia edelleen odotellessa, vielä ei oikeastaan ole alkanut kunnolla sataa. Noin kerran viikossa on ollut isompi sade tai ukonilma.

Viime viikolla yhtenä päivänä meni monta kertaa päivässä sähköt hetkeksi poikki ja kuulemma edellisenä viikonloppuna, kun olimme ollet Lampungissa, Jakartassa oli ollut isot ukonilmat ja sähköt poikki monelta alueelta.

Olemme aloittaneet Paavon kanssa tennisharrastuksen, tarkoitus olisi ottaa tennistunteja tähän alkuun jonkin verran ja pelailla myös vastakkain omalla kentällä. Perjantaina kävimme ensimmäisellä tunnilla, pyysimme opettajaksi amerikkalaisen Jeff Landaun, joka on 90-luvulla kiertänyt ihan ammattilaisten ATP-kiertueella ja voittanut silloin mm. Andy Roddickin. Jeff on myös sparrannut mm. Anna Kournikovaa ja Serena Williamsia, joten luulisin, että ihan tarpeeksi hyvä opettaja meillä on, loppu taitaa olla kiinni ihan itsestä, oppiiko sitä pelaamaan vai ei :)

Saimme ensimmäisellä tunnilla opetusta heti kämmenlyöntiin, rystyyn, volleyhin sekä syöttöön ja peli alkoikin tuntua heti paljon varmemmalta. Tästä on hyvä jatkaa harrastusta, huomenna yritetään pelata kahdestaan ja keskiviikkona olisi taas oppitunti British International Schoolilla., jonne matka muuten kesti reilusti yli tunnin meiltä kotoa.

Lauantai meni lähinnä lepäillessä kotona, kävimme toki aamulla kuntosalilla ja sen jälkeen kahvilla, mutta muuten ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa. Sunnuntai kävimmekin sitten ensin aamulla shoppailemassa Pasa Raya:ssa sekä Senayan City:ssä, ostimme Batik-vaatteita sekä urheiluvaatteita.

Tämän jälkeen kävimme Mentengissä Nickin ja Mandyn talolla syömässä, siellä oli paljon ihmisiä brunssilla ja sen jälkeen menin vielä pelaamaan futsalia Ambin ja Paavon kanssa, joten koko päivä meni tosi nopeasti ja tekemistä riitti mukavasti. Futsal on muuten todella rankkaa tässä kuumuudessa ja kosteudessa!

Liikenne oli sunnuntaina mukavan rauhallista ja näimme aamulla autottoman päivän vaikutuksen Sudirmanilla, koko katu oli suljettu autoilta ja ihmiset pyöräilivät, kävelivät ja rullalautailivat autojen sijaan siellä. Sunnuntai onkin paras päivä liikkue autolla Jakartassa, verrattuna normaaliin arkipäivään, suorastaan taivaallisen helppoa.

Ainoa kohta itseasiassa mikä ruuhkautuu 100% varmastijoka päivä, on meidän talon kohdalla menevä tie, koska tässä on iso ostoskeskus ja suojatiet, jotka jalankulkijoiden täytyy ylittää puikkelehtia autojen välistä. Poliisit pysäyttävät liikenteen aina noin minuutin välein, jotta jalankulkijat pääsevät tien yli ja tämä tietysti ruuhkautta erittäin pahasti liikenteen tällä tiellä. Liikennevaloista tai kävelysillasta ei ole tietoakaan, jostain käsittämättömästä syystä rakennuslupaa ei ole hellinnyt.

Liikennepoliisit ovat paikalla ainoastaan klo 10-22, joten muina aikoina tie on ylitettevä omin keinoin. Helpointa on vain katsoa sopiva rako, ja hitaasti ja vakaasti edetä tien yli, näyttäen oikealla kädellä autolla pysähtymismerkkiä. Yleensä autoja ja mopoja sujahtelee molemmilta puolin ohi kovaa vauhtia, uskomatonta mutta totta, kertaankaan ei vielä ole oikeastaan tullut vaaratilannetta eteen. Kaikken helpointa on tietysti liittoutua muiden ihmisten taakse ja seurata heitä, joten jos joku tunari täräyttää päin ryhmää, niin ei itse ainakaan jää ensimmäiseksi alle.

Jos joskus on luullut, että esimerkiksi Helsingissä olisi ongelmia ruuhkien takia, ei varmasti tule ikinä enää valitettua asiasta Suomessa Jakartan kokemuksia jälkeen. Alla vielä kuvan muodossa muistutuksena hieman faktaa Jakartan liikenneongelmasta tilastojen valossa, viikonlopun Jakarta Globessa oli todella hyvä erikoisnumero liikenteen ongelmista.

Pientä huumoria ja lohdudusta asiaan antoi lopussa ollut vinkki, että ainahan voi ottaa myös helikopterikyydin, hintakin on vain €450 per kyyti!


Jammed Jakarta.

Antero ja Kimmo-san tulevat Jakartaan vajaan kuukauden päästä ja olemme varanneet nyt myös Balin matkan heidän kanssaan. Tarkoitus olisi mennä lähelle Kuta beachia, Seminyak nimiselle alueella kuudeksi yöksi lomalle. Jos vaikka uskaltaisi kokeilla vähän seisomista surffilaudankin päällä!s

Bahasan opiskelut jatkuvat itsellä siihen asti, sitten pidän pienen tauon, kun vieraitakin tulee tänne, niin ohjelmaa riittää varmasti. Tänään alkoi kolmas kuukausi kurssista, joten vauhdikkaasti on edetty. Eilen tuli ihmeteltyä, että ollaankos sitä tosiaan oltu vasta reilut kolme kuukautta täällä Jakartassa, tuntuu melkein puolelta vuodelta, niin paljon on kerinnyt tapahtua!

Näihin tunnelmiin, alkaakin juuri ukostaa ja kaupunki peittyä harmauden ylle, taitaa tulla viikon ensimmäinen ukkonen heti maanantaiksi. Tästähän on hyvä sitten hiippailla vaikka salille vähän kuntoilemaan.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Bandar Lampung


...ensin pieni turistipläjäys.

Bandar Lampung.

Väkiluku: n. 850 000, Sumatran neljänneksi suurin kaupunki, sijaitsee etelä-Sumatralla meren äärellä. Bandar Lampungiin pääsee Jakartasta lentämällä puoli tuntia, toinen vaihtoehto on käyttää autoa ja lauttayhteyttä, jolloin matkaan menee noin 5-6 tuntia.

Lähimmät tunnetuimmat turistikohteet Bandar Lampungin lähellä ovat Way Kambasin kansallispuisto, jossa voi nähdä Sumatran elefantteja ja tiikereitä, sekä Krakataun tulivuori.

Krakataun tulivuori purkautui vuonna 1883 ja noin 36 000 ihmistä kuoli, joista puolet jäi 40-metristen aaltojen kouriin tsunamin isketteyä Bandar Lampungiin. Räjähdys kuultiin Australiassa ja Afrikassa asti. Räjähdyksen voimakkuuden on arvioitu olleen 30 000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman atomipommi.

Krakatau on edelleen aktiivinen ja on kiellyttyä mennä alle 3 kilometrin päähän tulivuoresta. Lähialueiden ihmiset ovat edelleen tavallaan koko ajan varuillaan, sillä seuraavan purkauksen on ennustettu tapahtuvan vuosien 2015-2083 välillä.

Toinen pienempi purkaus tapahtui vuonna 1927, kun Anak Krakatau purkautui.

Krakatauta pääsee ihailemaan mereltä käsin järjestetyillä retkiää tai sen voi nähdä myös lautalta käsin, kun menee Javan saarelta Sumatralle.

Bandar lampungin kaupungissa on erityinen Krakatau monumentti, joka pn pystytetty suunnilleen siihen kohtaan mantereella, mihin asti aallot ulottuivat mereltä.

Krakatau monumentti.

Kävimme viikonloppuna Bandar lampungissa, lensimme perjantaina Sriwijaya lentoyhtiöllä Jakartasta Bandar Lampungiin, lähtö ei ollut hirveän onnistunut, sillä lento oli lopulta noin kolme tuntia myöhässä, myöhästymisen syytä ei ikinä kerrotty ja muutenkin info oli aika nihkeätä, meidät ohjattiin ensin väärään lähtöaulaankin.

Kaiken lisäksi lentoa odotellessa tunsimme pienen maanjäristyksen, joka tapahtui iltapäivällä Jaavan saaren länsi-osissa.

Pääsimme kuitenkin illalla turvallisesti perille, ja kentältä jatkoimme matkaa Ambin ystävän autolla kohti Amalia hotellia, johon majoituimme. Illalla etsimme vielä ruokapaikkaa, mutta kaikki olivat jo kiinni, joten kävimme kukkuloilla eräässä ravintolassa juomassa yhdet virkistävät mehut, ravintolasta oli mukavat näkymät yli öisen kaupungin.

Lauantai-aamuna läksimme kiertelmään kaupunkia autolla ja aamupäivällä kävimme katsomassa erästä kiinalaista temppeliä sekä Krakatau monumenttia.




Tämän jälkeen kävimme parissa virkistyspaikassa kukkuloilla, joissa kokeilimme Ambin kanssa hurjastella vähän mönkijöillä...



...sekä Annin kanssa ratsastimme elefantilla. Se oli hieman jännittävää, mutta onneksi Leo, 10-vuotias kaveri, oli oikein leppoisella päällä, emmekä pudonneet kyydistä. Kuvia tästä hieman alempana.

Iltapäivällä kävimme syömässä kukkuloilla ravintolassa, josta oli hienot näkymät siis kaupungin yli. Tämän jälkeen kävimme vielä läheisillä rannoilla hengailemassa ja istuskelemassa merenranta kahvilassa sekä nauttimassa raikkaasta meri-ilmasta! Oikein mukavaa verrattuna Jakartaan saasteisiin ja melutasoon.

Näkymä kukkuloilta ravintolan terassilta.

Näkymä rannalta.


Kahvilla meren rannalla.

Paikallisia kalastamassa Bandar Lampungissa.


Virallinen todistusaineisto elefantilla ratsastamisesta, kyyti maksoi Rp. 35.000 kahdelta hengeltä.




Lauantai-iltana kävimme vielä hotellin spa:ssa hieronnassa, maksoi Rp. 100.000 per henkilö eli noin 7 euroa. Halpaa kuin saippua verrattuna esim. Suomen hintoihin.

Sunnuntai aamupäivä menikin ihan vaan lepäillessä ja syödessä Pizza hutissa, molemmat löysivät myös halvat sandaalit läheisestä kenkäkaupasta, hintaa tuli alta kymmenen euroa yhteensä ihan kunnollisille sandaaleille.

Iltapäivä meni vieraillessa paikallisessa perheessä lähellä lentokenttää, Ambin tuttuja työn kautta. Olivat todella vieraanvaraisia ja mukavia, meille tarjoiltiin todella hyvää paikallista ruokaa, mm. pempekiä ja siirappikakkua, ja vielä ennen lähtöä lihasoppaa.

On kuulemma hyvin, HYVIN, harvinaista, että länsimaalaisia vieraita saapuu kylään, tai ylipäätään kaupunkiin, me näimme kahden päivän aikana itsemme lisäksi ainoastaan yhden länkkärin liikkuvan kaupungilla. Hyvin huomasi kyllä, että kun käveltiin kaupungilla, todella monet käänsivät päätä ja tuijottivat hetken, rohkeimmat heittivät tietty "Hello Misteriä" kehiin.


Paikallinen kylä lähellä Bandar Lampungia.

Kylässä indonesialaisen perheen luona.

Paluumatka Jakartaan sujui ilman viivästyksiä ja olimme takaisin kotona sunnuntai-iltana noin kahdeksan aikoihin. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, tuli nähtyä ja tehtyä paljon asioita, mitä ei voi Jakartassa tehdä!

Jaa niin, ja oli muuten lyhyin lentomatka, mitä ikinä on tullut tehtyä, ainoastaan noin puolisen tuntia, suunnilleen nousu, vähän etenemistä ja lasku ja perillä...

tiistai 13. lokakuuta 2009

Sanomalehtia ja jalkapalloa

Jakarta Globe.

Sanomalehti, englanninkielinen Jakarta Globe, rupesi ilmestymään 11 paivää tilaamisen jälkeen. Tilaaminen piti ohjeiden mukaan tehdä faksilla ja maksu suorittaa etukäteen tilille, mutta itse lähetin sähkopostitse skannatun kopion tilisiirrosta ja tilauskupongista lehden myyntitoimistoon. Noh, parempi myohään kuin ei milloinkaan, muutama bahasankielinen sähkopostikin tuli jo lähetyttya asiakaspalveluun, kun lehtea ei alkanut kuulua. Kuuden kuukauden tilaus maksaa Rp. 536.000 eli noin 38 euroa.

Lehti tulee aamulla seitsemältä alakerran aulaan, josta päivän mittaan ystävällinen vartija sen aina kouraan ojentaa. Täällä posti ei siis tule asunnon postiluukusta sisään, kuten on totuttu Suomessa. Eipähän tule ylimääraisiä mainoksiakaan luukusta sisään, joita joutuisi kärräämään saman tien takaisin roskikseen. Itseasiassa, kun tarkemmin ajattelee, niin eihän täällä ole ovissa ollenkaan postiluukkuja :)

Tämän päivän lehdestä jäi mieleen tarina paikallisista jalkapallojoukkueista, jotka eivät ole pystyneet pelaamaan kotiotteluitaan Jakartassa sitten helmikuun, koska poliisiviranomaiset ovat kieltäneet otteluiden pelaamisen tänävuonna olleiden presidentinvaalien takia ja pelkona on ollut, etta suuret väkijoukot aiheuttavaisivat ongelmia ja levottomuuksia kaupungilla.

Kaverimme Ambi, joka on siis indonesialainen, kertoi aikaisemmin syksyllä, etta hänkään ei uskalla mennä katsomaan matseja, koska siellä on aina vaara, etta jotain hämminkiä tai väkivaltaisuuksia syntyy kiihkomielisten kannattajien kesken. Joten taytyy vissiin haudata haave päästä katsomaan täällä jalkapalloa livenä. Voin lohduttautua sillä, etta indonesialaisen jalkapallon tasokaan ei taida päätä huimata. Ei ne tietääkseni ainakaan MM-kisoihin ole ikina päässeet :)

Täytyy siis tyytyä television tarjontaan. Lauantaisin tulee paikalliselta TV One kanavalta Englannin valioliigaa ja muutenkin täällä pyorii vuorokauden ympari 24/7 GoalTV, Barca-TV seka Chelsea TV, joilta näkyy myos vanhoja matseja. Ei ole hirveästi kiinnostanut katsoa, silla enemman mielenkiintoa on herättanyt ASN kanavalta tulevat NHL-matsit, joita ei Suomessa näy. Täällä matsit tulevat suorana aamuisin noin kello seitsemän aikaan, joten välillä on tullut katseltua niitä.

Omia maalinteko taitoja on tullut kokeiltua sunnuntain Futsal-vuorolla, joka viikko pallo on pysynyt paremmin jalassa ja maalejakin olen paassyt jo laukomaan. Syottäminen on siltimukavampaa :)

Ensi sunnuntaina vuoro jää väliin, silla olisi tarkoitus perjantaina iltapaivällä lentää Sumatralle, Bandar Lampung nimiseen kaupunkiin viikonlopun viettoon. Ambi kutsui meidat mukaan sinne, koska hänella on jonkun tutun häät sunnuntaina Lampungissa.

Lampungissa on noin 700 000 asukasta ja tunnetuimmat nähtävyydet lähellä kaupunkia ovat Krakataun tulivuori seka Way Kambasin kansallispuisto, jossa olisi mahdollista nähdä Sumatran norsuja sekä tiikereita. Nämä ovat molemmat kuitenkin kokopäiväretkiä, vähintaan 2-3 tuntia suuntaansa, joten todennakoisesti tulee vaan oleskeltua kaupungilla ja hengailtua. Mutta katsotaan, mitä keksitään...


perjantai 9. lokakuuta 2009

Ostoskärryillä suoraan kauppaan ja takaisin

Kaupassakäynti on monille monesti aikaavievää ja rasittavaa puuhaa, mutta täällä Indonesiassa meille kaupassakäynti on tehty kaikinpuolin mahdollisimman helpoksi.

Vaihtoehto yksi on käyttää kotiapulaista, mutta tätä keinoa voi käyttää ainoastaan kolme kertaa viikossa. Tässä vaihtoehdossa kirjoitetaan lapulle puuttuvat ruokatarvikkeet, laitetaan poydälle rahaa ja pyydetään kotiapulaista käymään alakerran supermarketissa ostoksilla ja tuomaan myos loput rahat ja kuitin ostoksista takaisin. Tämän jälkeen voi käyttää lisaoption ja pyytää kotiapulaista kokkaamaan jotakin herkkuruokaa, haluamansa ruuan voi valita vaikkapa suoraan reseptikirjasta.

Vaihtoehto kaksi on käydä itse kaupassa, mika sekään ei ole ylivoimaisen mahdoton tehtävä, sillä yleensä tyhjat ostoskärryt loytyvät heti oven aukaisun jälkeen käytävältä, läheltä hissejä, otetaan kärryt tyontoon ja hurautetaan hissillä n. 40 sekuntia alakertaan. Tämän jälkeen puikkelehditaan kapeita käytäviä pitkin lukuisten pienten myyntikojuen ohitse Carrefouriin ja suoritetaan ostokset, muistetaan maksaa kassalla ja tyonnetään kärry takaisin yläkertaan, mahdollisesti jopa suoraan keittioon, mahdollisimman lähelle jääkaappia, tyhjennetään ostokset ja palautetaan kärryt käytävälle...:)



Vesiautomaatista sekä kylmää että kuumaa vettä.

Tänään tuli haettua alakerrasta lisää juomavettä, yhteensä 39 litraa ja maksoi noin 2 euroa, Rp. 26.000. Vettä saa myos asuntoon puhelimella tilaamalla, mutta melkein yhta kätevää on kyllä hurauttaa omin voimin hissillä alas hakemaan vedet.

Tuo vesimäärä on yleensä riittänyt noin kahdeksi viikoksi, jos on lisäksi ostanyt kerran viikossa 12 isoa 1,5 litran pulloa varastoon. Pullotettua vettä tarvitaan juomisen lisäksi hampaiden pesuun ja kahvinkeittoon, koska kraanavettä ei täällä voi juoda tai käyttää oikein mihinkään. Hampaat voi silla huuhdella, mutta ei pida niellä tippaakaan, tai voipi tulla maha kipiäksi. Tiskit tiskataan kraanavedellä, mutta sitten pitaa antaa astioiden kuivua hyvin ja pyyhkia huolellisesti kuivaksi ennen seuraavaa käyttoä.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Pienia tapahtumia

3/4 tankillista bensaa maksoi Rp. 200.000 ( 14 eur )...

Alakerran Pizza Hutin keskikokoinen pannupizza 3 eur...

Autonkuljettaja pesetti auton Bogorin reissun jalkeen, ihan vapaaehtoisesti.

Lainasimme autonkuljettajalle rahaa talon korjausta varten, teimme kirjallisen sopimuksen. Kuljettaja tarvitsi rahaa, koska hanen siskonsa menee joulukuussa naimisiin ja haat pidetaan kuljettajan talolla.

Kotiapulainen ei tule torstaina toihin, ou nou, miten tasta selvitaan?

UPS:n sulake pamahti taas.

Sadekausi on alkamassa...jalat kastuneet kerran.

Kieliopinnot ovat aikataulussa.

Tulokset kuntosalilla ovat kasvussa.

Opettaja toi tanaan donitseja tunnille, njam.

Sanomalehti ei ole viela ilmestunut, vaikka tilattu viime viikolla. Ehka huomenna...

Sateenvarjon kantajan saa Rp. 2000:lla lyhyille kavelymatkoille, jos tarvitsee :)

Kotiapulainen on tanaan kaynyt kaupoissa, siivonnut huoneet, pessyt pyykkia, tiskannut, silittanyt ja tehnyt kaksi ruokaa pakkaseen, currya ja tomaattiriisia, jee...korvaamaton apu kylla.

Prison Breakin kolme ensimmaista kautta katselun alla, hetken voi kestaa...

Huomasin myos meidan rakennuksen seinissa halkeamia maanjaristyksen jaljilta ja katselin unissani viime yona painajaisia maanjaristyksista, not good :)




sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Taman Safari & Kebun Raya, Bogor

TAMAN SAFARI

Lauantaina teimme paivaretken Bogoriin, noin 60 kilometrin paahan Jakartasta etelaan. Laksimme aamukahdeksalta omalla autolla ja suuntasimme ensin Taman Safariin lahelle Cisaruan kylaa. Matka kesti noin kaksi tuntia, hitain osuus oli Bogorin jalkeen ajettaessa kylan lapi ja nousten samalla hieman ylospain kukkuloilla kapeata tieta pitkin, oli jonkin verran ruuhkaa nimittain.

Perille paastya soimme ensin vahan aamupalaa ja sitten ajettiin katsomaan vapaina autojen seassakin liikkuneita elaimia. Osalle elaimista sai syottaa porkkanoita autojen ikkunoista, mutta tietyilla alueilla oli ehdottomasti pidettava ikkunat auki, esim. leijonia ja tiikereita ihastellessa. Ja autosta ei missaan nimessa saanut poistua oman turvallisuuden takia.

Nyt tlui nahtya niita norsujakin ja kirahveja, virtahepoja, sarvikuonoja, panttereita, biisoneita, tiikereita, laamoja, seeproja, muutamia mainitakseni. Ensi kerralla taytyy varmasti menna norsun tai kamelin kyytiin, nyt ei viitsinyt menna, kun alkoi juuri satamaan. Alla oleva kaveri oli opetettu ottamaan mm. rahaa karsallaan autojen sisalta. Me pidettiin kylla visusti ikkunat kiinni...

Alla muutamia kuvia Taman Safarin asukeista.

Opetettu elefantti.

Sumatran tiikereita.

Sarvikuonoja.


Tiikeri paivaunilla.

Viidakon Kuningas.

Kirahvi.

Virtahepo napostelemassa porkkanoita.

Vanha elefantti toimituksen jalkeen, huomaa pokaleet...


Seepra syomassa porkkanoita auton ikkunasta.

KEBUN RAYA

Seuraavaksi suuntasimme takaisin kohti Bogoria. Taalla on sadekausi aluillaan ja Bogor on Javan saaren sateisin paikka, joten koimme kohtuullisen rankkasateenkin takaisinpain korotellessa kylan lapi. Alta 15 kilometrin matkaan taisi menna reilusti yli kaksi tuntia, ennenkuin paasimme ruokailemaan Bogoriin.

Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa, jossa poytaan kannettiin vaikka mita tarjolle ja niista sai valita mita halusi syoda ja maksu oli sitten sen mukaan. Ruoka oli hyvaa, mutta ei mitenkaan hirvean edullista, epailtiin vahan, etta taisivat laittaa turistihinnat kehiin tassa paikassa.

Seuraavaksi suuntasimme Bogorin kasvitieteelliseen puutarhaan, Kebun Rayaan ja kavelimme alueen ympari, noin 2-3 kilometria. Oli oikein mukavaa olla rauhallisessa puistossa, jossa ei ollut juurikaan ihmisia, nauttia hiljaisuudesta ja raittiista ilmasta Jakartan melujen ja saasteiden jalkeen.

Puutarhassa on 15000 erilaista puuta ja kasvia, seka lisaksi orkidea talossa 3000 erilaista lajiketta, talo oli valitettavasti jo kiinni, kun paasimme paikalle.

Presidentin palatsi.

Kauniita pensaita.

Punainen kukka.

Puistoaluetta.


Kukkia puistossa.