Bambumaja...uusi koti!

Uusi koti ja uudet kujeet ensi viikolla edessä. Neljän viikon asuntonäyttöjen jälkeen sopiva asunto löytyi kuvassa näkyvästä pilvenpiirtäjästä, Ambassador apartmentista. Asunnon ikkunat ja parveke näkyvät kuvassa vasemmassa reunassa, ylhäältä alaspäin laskettaessa viidennet ikkunat. 36:s kerros...




Parvekkeelta näkymät ovat aika hulppeat, suoraan alla sijaitsevat tenniskentät sekä uima-allas...



näkymä suoraan Mega Kuninganin yli business alueelle, kuvassa vasemmalta katsoen näkyvät mm. JW Marriot, Ritz Carlton, Menara Rajawali sekä Oakwood hotelli...



Täytyy tunnustaa, että vaikka en podekaan korkeanpaikan kammoa, niin hieman kieltämättä parvekkeella huimasi, sen verran pärisyttävät on näkymät tuolta korkeudelta.



Asunto on tällä hetkellä osittain kalustettu, olohuone näyttää tältä ennenkuin tavarat Suomesta saapuvat joskus kahden viikon päästä:



Sohvaa varmaan tulee myllättyä vähän eri paikkaan ja telkkari siirrettyä makuuhuoneeseen, tilalle jonkinlainen LCD...

Makuuhuone ja kylppäri, ilman sänkyä tosin vielä, nukutaan vierashuoneessa niin kauan, kunnes kontti saapuu...ja sänky sen mukana, toivottavasti ehjänä.



Avokeittiö, riittävästi kaappitilaa ja tilantuntua...ja lisäksi musta on kiva väri ;)



Seuraavassa kuvassa ruokailutila...ja ovesta oikealta pääsee makuuhuoneeseen, keskeltä opiskeluhuoneeseen sekä toiseen kylppäriin, takana näkyy toinen makuuhuone ja vasemmalla olohuone.



Lauantaina tehtiin myös sopimus ensin yhden kuukauden koeajalla kotiapulaisen (pembantu, housemaid...) kanssa, Gini nimeltään. Gini käy meillä tiistaista lähtien kolme kertaa viikossa 8 tuntia päivässä vähän pesemässä pyykkiä ja silittämässä, siivoilemassa, shoppailemassa ja laittamassa ainakin iltaruuan.

Tiistaiaamuna tsekataan ulos hotellista ja siirretään tämänhetkiset tavarat uuteen asuntoon, saadaan toiset avaimet ja käydään näyttämässä autonkuljettajan id-korttia vastaanoton virkailijoille, että saadaan kuskille myös kulkuoikeudet. Sitten innolla odottamaan, että saadaan omat tavarat kontista ja päästään sisustamaan...

Tällä viikolla tapahtunutta...

...maanantaina menimme katsomaan erästä lähellä sijaitsevaa asuntoa toisen agentin kanssa, kun edellisellä viikolla alkoi tulla liian paljon esteitä erään toisen asunnon sopimuksen kanssa. Asunto olikin todella hyvä ja päästiin tänään sopimukseen sen vuokraamisesta, joten saamme huomenna avaimet ja pääsemme muuttamaan siihen ensi viikolla.

Asunto on täkäläisen laskutavan mukaan 126:n neliön kokoinen, 36:s kerros ja sisältäen:

- olohuone
- pienehkö parveke
- avokeittiö, näkymä olohuoneeseen
- iso makuuhuone ja kylppäri
- vieras makuuhuone ja kylppäri
- opiskeluhuone
- kotiapulaisen huone ja pieni varastotila

+ kaapeli-TV sekä Fastnetin laajakaista-internet yhteys.

Taloyhtiön puolesta mukavuuksiin kuuluu myös kuntosali, tenniskentät sekä tietysti oma parkkihallipaikka. Mukavana bonuksena myös Carrefourin supermarket alakerrassa, jonne pääsee suoraan taloyhtiön hissillä.

...Tällä viikolla liityimme myös Fitness First kuntoklubiin ja ensimmäisillä tunneillakin on jo käyty. Ensi havainto oli, että täkäläiset ihmiset tuntuvat olevan todella kovassa kunnossa, saadaan treenata ihan kunnolla, että päästään samalle tasolle. FF:ssä voi käydä mm. spinningissä, joogassa, pilateksessa, body pumpissa, body compatissa, body attackissa jne.tunteja on vähän joka lähtöön. Kuukausihintaan sisältää tietysti myös kuntosalin käyttöoikeus, bonuksena ilmaiset virvoikkeet tuntien jälkeen sekä mahdollisuus lainata elokuvia tai musiikkia 48h:ksi ilmaiseksi.

...Kotiapulaista olemme myös etsimässä uuteen kotiin, laitoimme ilmoituksen nettiin ja kaksi hakijaa on jo ilmoittautunut, ja kolmaskin saataville asunnonvälittäjän kautta. Kotiapulaisten palkka täällä on noin 100 euroa kuukaudessa, jos apulainen ei asu kotona 24h ja puhuu hyvää englantia. Tehtäviin kuuluvat normaalisti mm pyykinpesu, silitys, tiskaus, siivous, kaupassa käynti sekä ruuan laitto. Mahdollisesti myös muut pienemmät kotiin liittyvät tehtävät.

...Tänään löytyi hotellin läheltä mukava katettu ulkoterassilla oleva ravintola, jossa jotain pientä tilaamalla voi pelata biljardia ilmaiseksi. Jos ei ole pelikaveria mukana, paikassa voi pelata myös henkilökunnan kanssa. Rankat duunit siis henkilökunnallakin...

...Eilen tuli käytyä metsästämässä skandinaavista näppäimistöä tulevaan tietokoneeseen, mutta sen löytäminen osoittautui täällä kyllä mahdottomaksi. Helpointa varmaankin tilata netin kautta. Tarkoitus olisi ostaa 24" iMAC uuteen kotiin tässä lähiaikoina, hinta näyttäisi olevan täällä 100-200 euroa halvempi kuin Suomessa.

Ai niin, paikallinen pankkitilikin tuli avattua mennä viikolla, ensi viikolla tulee pankkikortti. Asia jäi vielä sen verran kesken, että täytyisi saada nettipankkitunnuksetkin laskujen maksuun, parempi varmaan ottaa joku paikallinen apu mukaan pankkiin, sen verran hankalaa oli vielä kommunikointi tiistaina virkailijan kanssa bahasaksi.
Yksityisopettaja itseasiassa lupautui lähtemään mukaan tueksi, jos on tarvista. Huomenna menemme sitten illalla syömään tämän opettajan kotiin rikkomaan heidän päivän paastonsa, varmasti tulee mielenkiintoista päästä paikalliseen kotiin katsomaan hieman heidän tapojaan ja tottumuksiaan. Lisäksi voimme kertoa heille hieman lisää Suomesta ja meidän tavoista.

Samalla tulee sitten harjoiteltua lisää täkäläistä kieltä...

Ya, baiklah, sampai jumpa nanti...! ( Alright, see you later...!)

Lyhyesti tapahtunutta

On oltu ruuhkassa.

On käyty shoppailemassa.

On käyty katsomassa jalkapalloa kahvilassa.

On nukuttu pitkään.

On käyty uima-altaalla.

On oltu väsyneitä.

On ostettu sanakirja.

On käyty opiskelemassa kieltä.

On käyty katsomassa kämppää.

On syöty terveellisesti sushia ja salaattia.

On käyty kuntosalilla ja saunassa.

On käyty kaupassa.

On katsottu piraattielokuvia.

On kuunneltu rukouksia moskeijasta.

On saatu kutsu lauantaille syömään opettajan perheen luokse.

On tarkoitus liittyä kuntoklubiin.

On tarkoitus ostaa tietokone.

On maksettu kuljettajalle ylityöt ennakkona.

On tarkoitus etsiä kotiapulainen.

On soitettu äidille Suomeen.

On saatu ensimmäinen postikortti Suomesta.

On sähkötelty tutuille Suomeen.

On luettu viikon takainen Helsingin Sanomat paperiversiona.

On luettu aikakausilehtiä Suomesta.

On syöty hapankorppuja.

On pidetty budjettia.

On nähty näköesteitä ravintoloiden edustoilla.

On nähty kiinni olevia ravintoloita ja baareja.

On nähty myös hiljainen Jakarta.

Ramadan

Huomenna täällä alkaa muslimien paastokuukausi, Ramadan. Kuukauden ajan jokainen oikeaoppinen, uskovainen muslimi herää ennen auringonnousua syömään sahurin, jonka jälkeen tehdään päivän ensimmäinen fajr rukoushetki ja sitten paastotaan auringonlaskuun saakka.

Paaston aikana ei saa syödä, juoda, polttaa tupakkaa eikä harrastaa seksuaalista kanssakäymistä. Päivän paasto loppuun neljänteen rukoushetkeen, maghribiin. Tämän jälkeen saa syödä taas, vaikka seuraavaan auringonnousuun asti. Eli pimeään aikaan saa syödä, mutta valoisaan aikaan ei.

Paaston on tarkoitus opettaa muslimeille kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta sekä henkisyyttä. Ramdanin aikana hyvien tekojen uskotaan palkittavan moninkertaisesti sekä lisäksi muslimit pyytävät anteeksiantoa menneille synneille ja rukoilevat johdatusta.

Ramadan päättyy monipäiväiseen Idul Fitri festivaaliin, joka rikkoo paaston. Miljoonat jakartalaiset lähtevät tällöin tapaamaan perheitään ja ystäviään kaupungin ulkopuolelle ja kaupunki hiljenee. Kaupoista saattavat varastot tyhjetä ja palveluiden saanti voi kestää. Ruuhkat vähenevät, mutta kaupunkiin tulee toisaalta paljon kerjäläisiä kerjäämään.

Kauppojen, ravintoloiden ja baarien aukioloajat voivat muuttua tai ne voivat olla kokonaan kiinni Ramadanin aikana. Tapana on myös maksaa perheen työntekijöille ylimääräinen kuukauden palkka, jos työntekijä on ollut perheellä palveluksessa yhteensä 12kk.

Autonkuljettajien ja kotiapulaisten energitaso on huomattavasti alhaisempi paaston aikana, tämä kannattaa ottaa huomioon tehtäviä jaettaessa.

Meitä länsimaalaisia Ramadan ei koske, me saamme syödä normaalisti ja sitä ei katsota mitenkään pahalla. Alkoholia ei myydä kaikissa paikoissa Ramadanin aikana, mutta sitähän me emme täällä juuri muutenkaan käytä. Itseasiassa, olisi mielenkiintoinen ajatus kokeilla paastoa vaikka edes muutaman päivän ajan...lähtisitkö sinä itse kokeilemaan?



Kuva päivän Jakarta Postista.

Bandung ja Cinta Mekar 15-17.8.2009

Viime lauantaina heräsimme kello kuusi aamulla ja lähdimme matkaamaan kohti Bandungia. Bandung on Indonesian neljänneksi suurin kaupungki ja siellä asuu noin kaksi miljoonaa asukasta. Bandung on 120 kilometrin päässä Jakartasta kaakkoon.

Päästyämme Bandungin laitamille kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Matkassa olivat mukana myös amerikkaliset Pia ja Ally...




...sekä tietysti matkanjohtajamme Ambi, paikallinen kaverimme.



Olimme matkassa kuvassa näkyvällä autolla, johon mahtui mukavasti jopa kahdeksan henkeä tavaroineen. Ylämäissä tämä automaatti peli kyllä tuppasi hyytymään, mutta perille kuitenkin päästiin Cinta Mekarin kylään noin tunnin ajomatkan päästä Bandungista.

Lähellä Cinta Mekaria kävimme Alfa Martista hakemassa vähän evästä ja ostimme pyyhkeet, koska omat unohtuivat kotiin.

Täällä näimme myös miehen, joka olisi myynyt meille perinteisen indonesilaisen anklung soittimen, mutta emme ostaneet sitä vielä tällä kertaa.



Cinta Mekarin kylässä tutuistuimme paikalliseen Micro Hydro vesivoimalaan, joka tuottaa sähköä kylän asukkaille.



Majoitus oli tälläisessa hienossa bambutalossa, joka oli sopivan viileä nukkua. Herätys sunnuntai aamuna kello 04.30 oli ikimuistoinen, paikalliseen moskeijasta kuuluvaan rukoushetkeen nimittäin yhtyivät lujalla volyymillä myös pihapiirin kukot ja laitumen lehmät, orkesterin yhteispeli tahtoi olla vaan vähän epäsynkassa...heh!



Kävimme patikoimassa myös läheisellä kukkulalla, kulku sinne oli läpi laajojen tee-viljelmien...



...jonne meinasi pienimmät miehet jopa hukkua.



Maisemat kukkulan laelta olivat melkoisen päräyttävät ja sielu lepäisi raikkaassa ilmassa Jakartan ruuhkien ja saasteiden sijaan. Ilmasto täällä oli ajoittain sopivan miellyttävä,varsinkin silloin kun pieni tuulenvire sattui kohdalle.






Retken lopuksi kävimme vielä viilentymässä vesiputouksella, ihan vielä ei uskaltanut mennä ottamaan kokovartalosuihkua, mutta ensi kerralla sitten!



Paikalliset lapset käyvät täällä myös mielellään leikkimässä ja viilentymässä...




Cinta Mekarin kylässä oli myös perhostarha, ja Rahman pyydysti meille malliksi yhden perhosen, mutta päästi toki sen sitten takaisin vapauteen...




Sunnuntai iltana ajoimme Bandungiin yöksi ja pitkän viikonlopun takia jouduimme aivan älyttömään paikalliseen ruuhkaan Bandungin keskustassa.

Ihmiset nimittäin kaikki olivat liikkeellä ja meiltä kesti käsittömättömät kaksi tuntia noin parin kilometrin matkalla alas kukkuloilta ihan vaan kuulemma sen takia, että alhaalla olleen julkisen liikenteen terminaalin sisään-ja ulosajo tökki niin pahasti ja risteyksessä ei ollut minkäänlaista liikenteenohjausta tai liikennevaloja.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti majoitukseen ja maanantaina aamuna kävimme sitten vielä Bandungissa aamukahvilla ja vähän kiertelemässä kauppoja, syömässä nopean lounaan ja hakemassa Ole-Ole:ta tuliaisiksi tutuille. Se on täällä paikallinen tapa, että kun käy reissussa jossakin kaupungissa, on tapana viedä tuliaisina snacksejä ym. pientä purtavaa tutuille.

Paluumatka takaisin Jakartaan sujui ilman ruuhkia ja olimme sujuvasti kahden tunnin ajamisen jälkeen takaisin hotellilla. Reissu oli todella hyvä ja pääsi tutustumaan paikalliseen asumistapaan maaseudulla maanläheisesti.

Viikon tapahtumia

Viime sunnuntaina meidät oli kutsuttu kello neljäksi iltapäivällä konserttiin etelä-Jakartaan noin kolmen kilometrin päähän hotellilta ystävämme Hengkin toimesta. Konsertissa esiintyi The Amateur Chamber Music Ensemble niminen klassista musiikkia soittava kokoonpano, joka ei ota palkkioa esiintymistä, vaan joka esiintyy soittamisen ilosta.

Konsertti pidettiin yhden indonesian rikkaimman miehen omistamassa vierastalossa, tämä kyseinen henkilö omistaa korttelin alueella ainakin 6-8 isoa omakotitaloa, joten puitteet olivat aika prameat. Tässä kuvia vierastalon takapihalta sekä parkkipaikalta.





Keskiviikkona kävin kuljettajan kanssa Kemangissa, tapaamassa muutamia amerikkalaisia naisia AWA keskuksessa (American Woman's association) ja ostin meille kaksi kirjaa, "Guide to expat living in Jakarta" ja "Indonesian phrase book". Nämä ovat todella hyviä ja suosittuja kirjoja expattien keskuudessa.

Kemangissa ajelimme kuskin kanssa myös pienempiä teitä ja teiden varsilla näkyi taas paljon bajaj-kulkupelejä sekä warungeja, jotka myyvät katuruokaa, ruuhkat eivät olleet aamupäivällä mitenkään mahdottomat. Liikuttaessa autolla on myös hyvä samalla harjoittaa kielitaitoa kuskin kanssa ja vastaavasti kuski haluaa oppia samalla lisää englantia.



Jakartan suurimmilla pääväylillä on ruuhka-aikaan sääntö, että jokaisessa autossa on vähintään oltava kolme matkustajaa, 3 in 1 rule. Tämä on johtanut myös siihen, että tällä yritetään tehdä bisnestä, eli pääväylien alussa on paljon yleensä nuoria miehiä, jotka tulevat pienestä maksusta autoon kyytiin ja hyppäävät pois sitten, kun pääväylä päättyy.

Näin kuitenkin 3 in 1 sääntö täyttyy myös niiltä autoilijoilla, joilla ei ole auto muuten täynnä. Kätevää? Ei suinkaan, vaan tämä johtaa taas entistä suurempiin ruuhkiin ja vaaratilanteisiin, kun kyyditettävät hyppäävät pysähtyneisiin autoihin ja niistä pois.



Kalibatan kaupunginosasta löytyi sankaraiden hautausmaa ja monumentti Kalibata Heros Monument, sain otettua siitä kaksi valokuvaa poliisin saattamana, ihmeellisen tiukat olivat säännöt tässä paikassa. Ei selkeästikään mikään turistipaikka. En ole löytänyt tästä vielä tietoa mihin tapahtumaan tai sotaan tämä liittyy, täytyy ottaa selvää.



Muuten tällä viikolla olemme käyneet katsomassa monia asuntoja ja yksi todella hyvä on löytynytkin. Sen saamisesta ovat neuvottelut käynnissä ja tänään menemme katsomaan vielä lisää asuntoja.

Tänään tuli aloitettua myös kieliopinnot yksityisopettajan johdolla, kolme kertaa viikossa 1,5h kerrallaan tästä lähtien seuraavan kuukauden ajan.

Huomenna maksamme kuskille hänen puolenkuun palkkansa käteisenä ja lauantai aamuna kello seitsemän olisi tarkoitus lähteä viikonloppu retkelle Bandungiin pois Jakartasta vähäksi aikaa Ambin järjestämälle retkelle. Takaisin tulemme maanantaina, joko täällä on juhlapäivä, sillä 17.elokuuta on Indonesian itsenäisyyspäivä.

Monas

Eilen perjantaina kävimme pienellä nähtävyys kierroksella Jakartan keski-osassa ja tutustumassa Jakartan ehkä tunnetuimpaan maamerkkiin, Monakseen.

Monas sijaitsee Merdekan aukiolla, mutta paikalliset kutsuvat paikkaa yksinkertaisesti vain Monakseksi tai Monaksen puistoksi. Paikallisilla on tapana myös tulla tänne hengailemaan viikonloppuna ja kävelemään ympäri puistoa ja harrastamaan kaikenlaisia aktiviteettejä.



Monas on 132 metriä korkea italialaisesta marmorista rakennettu monumentti, jonka huipulla on kaiken lisäksi 35 kiloa kultaa. Monumenttia alettiin rakentaa vuonna 1961 presidentti Sukarnon aikana ja se avattiin yleisölle viimeinkin vuonna 1975 presidentti Suharton toimesta. Sitä on kutsuttu myös presidentti Sukarnon viimeiseksi erektioksi, voisi myös sanoa viimeiseksi vallannäytteeksi.

Samalla kierroksella pääsi myös tutustumaan Indonesian varheisempaan historiaan Monaksen alla olevassa museossa. Tänne ei kannata sitten tulla sunnuntaisin tai pyhäpäivinä pitkien jonojen takia.



Monaksen huipulle pääsee myös "ihailemaan" maisemia Jakartan yli, saasteita on sen verran paljon, että näkyvyys ei ole hirveän hyvä kovinkaan pitkälle. Kuvista näkyy hyvin, kuinka saastepilvet peittävät näkyvyyden pilvenpiirtäjien takana.



Aivan Monaksen vieressä on Gambirin juna-asema, josta pääsee kätevästi liikkumaan Javan saarta etelään päin, esimerkiksi Bandungin kaupunkiin.



Hieman pohjoiseen Monaksesta sijaitsee Mesjid Istiqlal, jonka kerrotaan olevan yksi kaakkois-aasian suurimmista moskeijoista.



Lähellä Jakartan suurimpia ostoskeskuksia, Plaza Indonesia ja Grand Indonesia, sijaitsee Selamat Datang monument, ilmeisesti suomennettuna ihan vaan "tervetuloa monumentti". Sitä ympäröi hieno suihkulähde sekä erittäin ruuhkainen liikenneympyrä.



Kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa myös Jakartan kuuluisiin isoihin ostoskeskuksiin ja kieltämättä tuntui, että aivan kuin olisi Amerikassa tai toisaalta kahvilan kulmilta kuulunut live-musiikki antoi myös hieman sellaista ruotsinlaiva tunnelmaa.

Plaza Indonesia on täynnä erittäin kalliita merkkiliikkeitä, jossa hinnat olivat jopa korkeammat kuin Euroopassa.



Takaisinpäin ajellessa jouduimme sitten oikein kunnolla perjantain iltaruuhkaan,ja pääsimme kokemaan aidosti Jakartan ruuhkaiset kadut. Saimme myös viikolla selville Jakarta Postista, että Jakartan kaduilla liikkuu joka päivä 5-6 miljoonaa mopoa, ja joka päivä keskimäärin kolme ihmistä kuolee täällä liikenteessä, joista suurin osa on mopoilijoita. Kävimme miettimään asiaa, ja ajoneuvojen ja mopojen määrään suhteutettuna luku ei tunnu niin hirveän korkealta, varsinkin kun näkee paikan päältä, kuinka epämääräistä liikenne täällä on.



Seuraavan ruuhkan varalta täytyykin viedä autoon varalta vähän naposteltavaa ja CD-levyjä, jotta ei käy aika pitkäksi. Tähän mennessä sitä on kyllä itsekin vaan etupenkillä jännittänyt, että milloin pelti kolisee...

Supir

No niin, nyt meillä on sitten työsopimus kuljettajan kanssa, peruspalkkaa maksetaan hänelle noin 100 euroa kuukaudessa plus mahdollisista ylitöistä 12000 rupiaa tunnilta. Peruspalkan lisäksi maksamme kuljettajalle kännykkkuluja sekä julkisen liikenteen käytöstä aiheutuva kuluja. Kuskilta menee noin 40 minuuttia tulla hänen kotoansa työpaikalle. Kuski puhuu auttavasti ihan ok englantia ja opettaa samalla minulle bahasa indonesiaa, kun yritän tankata sitä päähän pikkuhiljaa. Tänään kävimme yhdessä kaupassa ostoksilla, kun piti hakea iso painava laatikollinen vettä plus muuta tarviketta huoneistoon ja lisäksi saimme tänään oikeudet käyttää hotellin parkkihallia. Vein autoon myös askillisen sisuja ruuhkia (macet) varten ja pieniä seteleitä parkkimaksuja sekä tollroad maksuja varten. Kuski on ajanut aikaisemmin Jakartassa kaksi vuotta taksina ja edelliset neljä vuotta myös henkilökohtaisena kuskina. Hän kuulemma tietää tuolla kokemuksella vasta noin 60-70% Jakartan teistä, josta voi päätellä, että tämä kaupunki on oikeasti iso ja massiivinen. Täällä kestää ruuhka-ajan ulkopuolella ajaa esim. pohjoisesta etelään noin tunnin verran, samoin lännestä itään. Niin, ja autossa on hyvä olla aina mukana kunnon kartta, vettä sekä paljon hyvää musiikkia, jos lähdemme ajelemaan pidemmälle ja kunnon gridlock syntyy liikenteeseen...!

Viikonlopun tunnelmia

Viikonloppu meni nopeasti ja otettiin aika rennosti. Lauantaina nukuttiin pitkään ja käytiin hotellin uima-altaalla, mistä aika makeat maiset myös tähän lähialueille. Alla on noin 20-25 metriä pitkä, joten siinä voi uida ihan kunnolla matkaakin. Aurinko porottaa keskipäivällä vaan niin kovasti, että parempi lueskella kirjoja varjopaikassa tai muuten vaarana voi oikeasti olla auringonpistos tai ihon palaminen. Myö ollaan nyt käytetty aurinkovoiteita, jossain kerron on 30 tai jopa 50.



Lauantai-iltana tavattiin Noora, joka oli saapunut perjantaina Jakartaan ja seuraan liittyi myös Stefan, käytiin yhdessä sitten syömässä läheisessä ravintolassa. Ilta meni mukavasti ja sunnuntaina sitten aamupalan jälkeen käytiin kuntosalilla, jonka jälkeen suuntasimme katsastamaan Nooran ja Paavon talon.

Käytimme ensimmäistä kertaa Bluebird taksia, ja kaikki olisi varmaan mennyt sujuvammin, jos meillä olisi ollut oikea alueen nimi, nyt meni vähän eksyilyksi ja kuski joutui kaksi kertaa pysähtymään kysymään neuvoa.

Anyway, Nooran ja Paavon talo on ISO (240 neliötä suomalaisittain laskettuna) ja siinä on todella upea takapiha omalla uima-altaalla ja puita, joissa kasvoi banaaneja:



Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme Kemengiin, jossa oli viikonloppuna paikallinen festivaali. Näimme myös paljon näitä kolmipyöräisiä kulkupelejä, joilla Jakartassa voi myös liikkua. Näitä kutsutaan nimellä bajaj, lausutaan "BA-jai". Jakartassa on arvioitu olevan 20 000 bajaj-kulkupeliä. Kuumana päivänä nämä ovat sisältä kuin saunoja ja sateisena päivänä kuin höyrysaunoja. Täytyypi varmaan joskus kokeilla ihan kokemuksen vuoksi. Hintaa näillä vehkeillä on 700-1500 taalaa. Korjaamoja on noin 1000, joissa näitä vehkeitä korjaillaan ajokuntoon, vaikka ajokilometrit näyttävät jo tsiljoonaa ja vehkeen olisi syytä päätyä jo romuttamolle.



Tässä vielä muutamia tilannekuvia eiliseltä päivältä, näimme paljon mopoja, jotka liikkuivat ryhmässä ja osalla oli jonkin sortin liivitkin päällä, kenties paikallinen "hells angels" ? ;)



Kemangissa lähellä festivaali aluetta näytti tältä, käytiin samalla reissulla myös parissa duty-free kaupassa hakemassa tarvikkeita illan ruokaa varten:



Niin, ja eilen nähtiin ensimmäinen torakka sekä gekko seinällä kiipeilemässä! Ja pari pientä apinaa olemma myös nähneet, joita kohdellaan huonosti kaduilla, kerjäläiset valjastavat ne esiintymään ketjun päähän, eilenkin nähtiin yksi tälläinen tapaus, jossa tämä pieni apina oli valjastettu esittämään rokkikitaristia ja sitten siitä pyydettiin rahaa...!

Jonkin verran olemma myös nähneet kerjäläislapsia, jotka tulevat kerjäämään kädestä tai sitten tuijottelemaan auton ikkunoista. Pitää olla vaan tiukkana, eikä antaa mitään, muuten saa koko ajan olla antamassa ja se on loputon suo täällä...