Marraskuu on menossa kovaa vauhtia ja pahempia sateita ei vieläkään ole ollut, vaikkakin silloin, kun on satanut, tietyissä osissa Jakartaa on jo jonkin verran tulvinut ja joitakin koteja on jo joutunut veden varaan. Viime perjantaina, kun menimme vastaanotolle ja elokuviin, lähellä meidän aluettakin oli kuulemma tie tulvinut ja tuttumme eivät tämän takia saaneet heti tilattua taksia, koska taksit eivät päässeet heidän asunnolleen tulvivan tien takia.
Useana päivänä Jakarta on myös pilvien ja saasteiden peitossa, kuten tänään. Silloin kun pilvet väistyvät, tervetullut aurinko ja kirkas ilma aina kuitenkin vähän piristää! Tänään maanantaina on hyvinkin synketä ja harmaata, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Otin tänään muutaman valokuvan makuuhuoneen ikkunasta, niin sanotusta länsi-siivestä :)
Alla olevassa kuva näkyy köyhää slummialuetta, ihan tämän meidän apartementin oikealla puolella. Peltikattohökkeleitä ja jätesäkkejä, likaista, hyvin köyhien ihmisten asumuksia siis. Aikaisemmin syksyllä eksyimme muuten kuvassa näkyvälle umpikujalle, kun palasimme yhden tuttavan luota kävellen parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä.
Silloin asia lähinnä huvitti, vaikka meitä kovasti tuolla kujalla ihmeteltiinkin, että mitä me oikein täällä kävelemme. Nyt kun kuulimme viime viikolla, että tässä meidän lähistöllä on tilastojen mukaan tehty eniten väkivaltaisia ja aseellisia ryöstöjä, ei niinkään enää huvita mennä tuonne kävelemään, varsinkaan pimellä. Silloin kun me tuolla eksyltiin, ihmiset olivat kyllä hyvin auttavaisia ja neuvoivat oikean reitin kotiin, ei tuntunut mitenkään uhkaavalta.
Tien toisella puolella vasemmalla taasen näkyy iso rakennustyömaa, jonka työt ovat taas jatkuneet rahahanojen avauduttua. Hanke oli ilmeisesti jopa parisen vuotta jäissä rahojen loputtua. No ei siinä mitään, mutta tuolta kuuluva meteli on ainakin itseäni alkannut välillä häiritsemään, tänään ei ole onneksi kuulunut kovaäännistä kilkettä juurikaan, mutta eilen sunnuntaina raksaäijät painoivat siellä koko päivän pitkää päivää. Tuohon ehkä siis joskus valmistuu taas yksi iso ostoskeskus lisää ja aiheuttanee lisää ruuhkia siis näille meidän lähikaduille.
Näkymä länsi-siivestä länteen päin, kuva hieman muokattuna, mutta saatte varmasti selvän, että hyvin tiivistä rakentamista on Jakartassa, etu-alalla matalampaa asutusta ja kauempana isoja pilvenpiirtäjiä.
Muuten viime viikko oli surullinen, sillä autonkuljettajan pieni poika menehtyi äkillisesti hengitystieinfektioon ja korkeaan kuumeeseen viime viikon keskiviikkona kello 15.20. Kuljettaja on ollut nyt sairaslomalla ja täällä on tapana olla pois töistä vähintään kolme työpäivää tai yksi viikko. Muslimit hautaavat vainajat kolmen päivän kuluessa ja lukevat Koraania vainajien muistolle. Täällä on tapana muistaa perhettä kuolemantapauksen sattuessa pienellä summalla rahaa, joten lähetimme perheelle surunvalittelukirjeen ja pienen summan rahaa perjantaina. Autonkuljettaja Qomar kertoi aikaisemmin myös, että hänen vaimonsa ei ole saanut palkkaa työnantajaltaan neljään kuukauteen, joten ongelmia on kasaantunut heille, toivottavasti ei enää yhtään enempää!
Viime viikot ovat menneet Jakartassa ns. normaaliarkea viettäessä, opiskelua ja urheilua lähinnä. Viime viikolla oli vähän vatsaongelmia kolmen päivän ajan, mutta onneksi ei tullut mitään pahempaa. Perjantaina kävimme Grand Indonesiassa EU-filmifestivaalien avajaisnäytöksessä katsomassa ruotsalaisen Wolf-elokuvan. Grand Indonesia on kaakkois-Aasian suurin ostoskeskus ja elokuvateatteri sijaitsee sen 8.kerroksessa, olimme 600-paikkaisessa pääsalissa, ihan hulppeat puitteet siis.
Eilen tuli käytyä pelaamassa futsalia ja päästyä haistelemaan samalla myös vähän kyynelkaasua, sillä viereisellä stadionilla päättyi samaan aikaan jalkapalloliigan ottelu ja kotijoukkueen hävittyä kannattajat vähän riehaantuivat ja rupesivat jahtaamaan vierasjoukkueen kannattajabusseja. Poliisit saivat onneksi loppumaan rähinän heti alkuunsa ampumalla muutaman kyynelkaasupanoksen väkijoukkoa kohti. Vähän aikaa siinä kyllä ihmettelimme, räjähtääkö homma käsiin ja kun tilanne oli rauhoittunut, pesimme varmuuden vuoksi kasvot vedellä, ettei alkaisi enempää kirvelemään.
Ei siis ole ollut mitenkään turhaa puhetta, kun on kuultu paikallisiltakin, ettei täällä välttämättä kannata mennä jalkapallo-otteluihin juuri levottomuuksien pelon takia ja tänä vuonnahan Jakartassa ei ole edes pelattu pääsarjatason pelejä, koska viranomaiset ovat pelänneet isojen väkijoukkojen kokoontumisia liittyen osittain myös tämänvuotisiin presidentinvaaleihin. Toisaalta, jalkapalloväkivaltaahan on nykyään melkein joka massa, joten ei se taida missään ole täysin turvallista mennä katsomaan, ainakaan väärän värinen paita päällä ;)
Ensimmäiset vieraat tulevat ensi viikon tiistaina, innolla jo odottaen! Ja sitten heidän kanssa lähdemme käymään Balilla, mukavat päästä sinne seikkailemaan ensimmäistä kertaa. Muilta olemmekin jo kuulleet, että siellä kannataa varoa kulkukoiria ja purevia apinoita, täytyypi siis olla varuillaan! Balilla kulkukoirat ovat olleet ongelma, mutta nyt niitä on siellä alettu järjestelmällisesti ampumaan yrittäen vähentää rabieksen leviämistä.
Balilla tarkoitus olisi levätä, harrastaa beachi-elämää ja kierrellä vähän saartakin vuokra-autolla. Majoitus on tuolla Kuta-Legian-Seminyak alueella.
Joulukuussa sitten käymme toisten vieraiden kanssa Lombokilla, tänään sain maksettua viimeinkin matkatoimistoon liput ja kaikki on nyt järjestyksessä. Viikon verran siinä hurahti, että sai matkan järjestettyä ja yhteensä neljän virkailijan kanssa tuli asioitua, että ei hirveän organisoidulta homma kuitenkaan vaikuttanut.
Lombokissa majoitumme tuonne Sengigi-alueelle, Jayakarta nimisiin neljän tähden hotelliin lähelle rantaa. Lombok on siis Balin viereinen saari, sinne pääsee lentämällä suoraan Jakartasta. Lombok on hieman rauhallisempi kuin Bali, ja siellä käy vähemmin turisteja kuin Balilla, sen onkin sanottu olevan kuin Bali 10-20 vuotta sitten.
Gili Islands on myös suosittu kohde, jossa monet käyvät sukeltamassa ja snorklaamassa. Lombokilta pääsee myös Balille myös lautalla, mutta niiden käytöstä emme ole kuulleet hirveän positiivisiä kokemuksia, lautat pakataan liian täyteen ja pelastusliivejä ei ole, peruutuksia ja myöhästymisiä voi olla myös helposti. Joten jos haluaa vierailla jommalla kummalla saarella toiselta saarelta käsin, kannattaa lentää, lennot eivät ole kalliita.
Tälläistä tällä kertaa, toimitus palaa sorvin äärellä taas, kun lisää kerrottavaa ilmaantuu...
Terima kasih ja sampai jumpa!! Kiitos ja nähdään myöhemmin!
