Katsoimme tulituksia siis omalta parvekkeelta, mutta välillä oli mentävä sisälle oven taakse turvaan, kun talon muuta asukkaat alkoivat ampua omia rakettejaan meidän yläpuolelta parvekkeelta ja osumia alkoi tulla sen verran lähelle, että oli lähdettevä etsimään kypärää ja suojalaseja, jos parvekkeella olisi meinnannut turvassa ihailla tulituksia. Täällä ei pahemmin paloturvallisuudesta taideta välittää. Ilmeisesti kuitenkin pahemmilta tulipaloilta vältyttiin.
Paikallinen tapa viettää uuttavuotta on järjestää grillijuhlat perheen ja sukulaisten kesken, suurimpa herkkuna paikallinen tuore kala.
Vuoden viimeisenä päivänä Jakartassa oli myös hyvin kirkasta ja selkeätä, aamulla maisemat parvekkeelta näyttivät tältä, saastepilvet olivat kaikonneet hetkeksi.
Etelän vuoret näkyvät.
Big Durian.
Uudenvuodenpäivänä kävimme suomalaisen Eevan luona kylässä, Eeva on töissä Jakartassa vielä muutaman kuukauden, kunnes vaihtaa maisemia toiseen maahan. Seuraavana päivänä oli vuorossa sitten urheilua, tennistä sekä spinningiä. Ja tämän jälkeen ansaittu hieronta Ambasador kauppakeskuksen lähellä olevassa paikassa, jossa oli myös sauna ja porealtaat sekä yksi ilmainen virvoike kuului hintaan. Hinta, kahdeksan euroa tunnin hieronnasta, ei paha.
Sunnuntaina pelailtiin sitten Nooran ja Paavon kanssa tennistä, käytiin syömässä lounasta intialaisessa (vakiopaikka kohta?) sekä ostamassa uusia piraattielokuvia. Seitsemän leffaa maksoi noin kolme euroa.
Tänään sitten mittasin viimeinkin mittanauhalla asunnon neliöt ja lopputulokseksi tuli aika tarkkaan sata neliötä. Aika sopiva määrä kahdelle ihmiselle asuttavaksi. Länsisiipi kuittaa ja kiittää, kuuleeko itäsiipi?
senkin piratismin kannattajat...
VastaaPoista